Nainen viimeisellä penkillä (runo)

Nainen istuu aina merenrantakujan
viimeisellä penkillä.
Hän ajattelee omiaan.
Ei hän minulle kaikkea kerro.
Joskus ei edes vähän.
Hän istuu penkillään ja miettii,
mikä meni pieleen,
ja mitä voisin vielä saada.
Kylmä merituuli puhaltaa ja vaahtopäitäkin näkyy.
Poissa kesän lämpö, riemu ja viini.
Silti hän penkillään istuu.
Kohta minun on aika poistua.
Kunpa hän kuuntelisi ja uskoisi,
että kaikki on oikeastaan hyvin.
Huomenna hän palaa paikalleen.
Minä kerron, että kaikki on oikeastaan hyvin.