Katsottua: Pieni talo Preerialla: Unelmaperhe Preerialla

Pieni talo Preerialla lähti jälleen uudelle uusintakierrokselle Ylellä. Itsekin katsoin sarjan joitakin jaksoja 90-luvulla. Auttamaton romantikko ja todellisuuspakoilija kuin olen.

Siitähän sarjassa on kyse. Todellisuuspaosta. Pieni talo Preeria on eräänlainen unelmamaailma. Siinä rakennetaan uutta Amerikkaa ja Ingalsien perhekin on täydellinen ydinperhe rehellisine raittiine isineen ja pyhimysmäisine äiteineen. Kukapa ei haluaisi Michael Landonia isäkseen.

Hiljattain Laura Ingalls Wilderin kirjat hyllytettiin Usassa, koska niitä pidettiin nykypäivänä rasistisina. Enpä ole lukenut niitä, mutta aikansa lapsia ovat varmasti. Ehkä nykyään kaikki otetaan liian vakavasti. Sarjan tapahtuma-aikana kaikkia köyhiä kohdeltiin kurjasti ihonväristä riippumatta.

Sarjasta taas on siivottu suurimmaksi osaksi kaikki intiaaneihin ja mustiin liittyvät ennakkoluulot. Tai jos niitä on, niin asiat ratkeavat positiiviseen suuntaan.

Eihän sarja anna kuvaa ankarasta raadannasta 1800-luvun lopun uudisraivaajaperheessä. Sarjassa kaikki on puettu hyvin ja köyhyyttä ei näe. Itse asiassa tämä puoli siivottiin Wilderin ensimmäisestä versiosta kirjastaan. Sarjassa  vastoinkäymisetkin saavat kauniin kuoren.

Jostain syystä kyllä pidän sarjasta. Kai sitä kurjuutta on muutenkin riittävästi tarjolla. Ja tässä sarjassa asiat ratkeavat. kun oikeassa elämässä ne junnaavat paikallaan. Siksi kai sarja on yhä suosittu.