Runoja eristyksestä osa 3

Yö on minun

Yö on minun

niinä unettomina

yksinäisinä öinä

jolloin en uskalla nukkua

Ne ihmiset jotka ovat poissa

palaavat silloin elämääni

----------------------------------

Nainen irtosilmäripsillä

Jälleen kuoli joku,

jota ei kohta muisteta.

Irtosilmiripsineen hän halusi missiksi.

Kävi poliitikon kanssa risteilyllä.

Hetken oli lehdessä.

Muuta ei tarvitse enää kertoa.

Juhli Helsingin yössä.

Kunnes ketään ei kiinnostanut.

Nyt hän on kuollut.

Jossain lähiössä.

---------------------------------

Muistelmia yläasteelta

Hikipepe oli vahtimestari koulussani.

Hän kulki aina kainalot märkinä.

Siitä sai nimensä.

Otteli koulun vessassa.

Sai aina turpaansa.

Putosi polvilleen.

Niin tapahtuu kun kerjää turpaansa.

Koulun täytyi olla

vielä hirvittävämpi paikka opettajille

kuin se oli oppilaille.

Pahankuriset, väkivaltaiset oppilaat

kiusasivat kaikea heikompaa.

Vain yhdellä opettajalla oli pesäpallomaila.

Se ei ollut Hikipepellä.

Mitäköhän heille kuuluu nyt?

--------------------------------------

Köyhän evankeliumi 2020

Bling. Bling.

Michael Kors.

Koronkiskurit ja vouti.

Joillekin köyhyys on kauheutta.

Minä kuljen mielummin ryysyissä.

Hajoavat sitten kun hajoavat.

Aivan kuten minäkin.

Huomenna saattaa tulla rahaa.