Kirja-arvio: Christer Kihlman - Ihminen joka järkkyi: Pelko tuhoaa ihmisen

 

Christer Kihlmanin Ihminen joka järkkyi -teosta mainostetaan usein ensimmäisiksi tunnustuskirjoiksi Suomessa. 

Sitä kirja onkin mitä suurimmassa määrin, mutta se on myös loistava ajankuva 1960- ja 1970-luvun vaihteesta, jolloin porvarillinen maailmankuva mureni kertaheitolla. Nythän se on tehnyt paluun takaisin.

Kihlman piti itseään pikkuporvarina, joka ei sopinut muottiin. Siihen muottiin, jossa ongelmista vaiettiin ja jossa kaikki on ulkoisesti hyvin. Kihlman itse avautuu tässä kirjassa alkoholismistaan, biseksuaalisuudestaan että haastavasta avioliitostaan, joka ihme kyllä kesti loppuun asti.

Tämä tajunnanvirtaromaani ei ole helpointa luettavaa ja luettua joutuu todella pohtimaan, sillä Kihlman uppoutuu usein syvälle filosofisiin mietelmiinsä itse paljastusten lomassa. Paljastukset eivät nykymittareilla, kun kerrotaan kaikki arimmatkin asiat julkisesti, ole sinänsä ihmeellisiä. 

Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi kirjan ilmestymisvuonna 1971 homoseksuaalisuus vasta poistettiin rikoslaista. Kihlman kertoo muun muassa avoimesti, kuinka esimerkiksi nöyryytti erästä homomiestä ja kertoo, kuinka itsekin tuli nöyryytetyksi. 

Kihlman kertoo myös avoimesti väkivallasta avioliitossaan, jota repi muuttuvat ajat. Vaimo uskoi perinteisempään avioliittoon ollen silti tietoinen tasa-arvosta, kun taas Kihlman uskoi nykyisin jo suosittuun avoimeen suhteeseen. Loppu tosin yllättää kirjassa avioliiton suhteen.

Kihlman ei salaile vasemmistolaiseksi muuttunutta maailmankatsomustaan, mikä tuolloin ei ollut ihmeellistä kulttuuripiireissä, jos ei nykyäänkään. Hän näkee yhteiskunnan pelon ja teennäisyyden syynä moniin ongelmiin avioliitoissa ja homoseksuaalisuutensa hyväksymisessä.

Ihmiset kantavat hänen mukaansa syyllisyyttä sisällään, joka ajaa juomaan. Häpeä, joka syntyy kun ei pärjää kilpailuyhteiskunnassa, jossa aggressiivuus ja voittamisen halu ovat hyve. Itseään Kihlman pitää arkana ihmisenä, joka ei ole alistunut muottiin, mutta ei ole uskaltanut kapinoidakaan. Hän kertoo masennuksensa ja alkoholisminsa olevan itseen kohdistuvaa vihaa. 

Niin totta.