Kuolevat lehdet

Viime aikoina olemme saaneet jättää hyvästit ainakin kahdelle sanomalehdelle. Ensiksi lopetettiin Kauppalehden Presso-liite ja sitten meni Taloussanomat. Kummankin journalistinen taso on aika hyvä. Joten huonoihin juttuihin lehdet eivät kaatuneet. Syynä oli jälleen kerran, yllätys yllätys, ystävämme raha. Presso ei saanut tarpeeksi mainostajia ja Taloussanomat ei kestänyt kilpailussa Kauppalehden kanssa. Taloussanomat sentään jatkaa verkkoversiona.

Lehdet kaikkinen eri alalajeineen ovat jänniä siitä, että niitä perustetaan näemmä varsin heppoisin perustein. Ja lopetetaankin yhtä tehokkaasti. Isot lehtitalot eivät malta odottaa, että lehti tulisi kannattavaksi, vaan se lopetetaan surutta. Sehän nyt liiketaloudellisesti on järkevääkin. Mieleen tulee vain ajatus, että kannattaisiko sitten tutkia ennen lehden perustamista, onko todellisia markkinoita, tai oikeammin mainostajia. En ole välttämättä mikään asiantuntija, mutta tuntuu, että lehtien kohtalo on enemmän kiinni mainostajista kuin tilaajista. Ainakin sanomalehtimaailmassa. Aikakausilehtiä ilmeisemmin pitävät pystyssä ne uskolliset tilaajat.

Yksi ilmiö näyttää olevan myös kilpailijoiden syöminen eli ostaminen pois markkinoilta. Ja sitten kun kilpailija on ostettu, se lakkautetaan. Ja kun kaikki lopulta ovat kohta jonkin mediakonsernin osan, niin konsernin lehdistä voi lukea samat uutiset eri lehdestä. Jäljellä on kohta enää valtiovaroin tuettu puoluelehdistö. Minulle ei tule ainakaan pääkaupunkiseudulta mieleen enää yhtään ns. itsenäistä lehteä, ellei sitten oteta huomioon pienilevikkisempiä lehtiä.

Joskus olen pohtinut, millaista olisi, jos olisi oma lehti. Voisi kirjoittaa/kirjoituttaa mitä haluaa. Eipä taitaisi oikein onnistua enää, jos haluaisi tehdä lehdestä kaupallisesti kannattavan. Mainostajia ei kannata suututtaa ja harva lukijakaan sanomalehdestä etsii sitä vanhaa kunnon tutkivaa journalismia. Ainakaan uudesta lehdestä. Vanhoilla, jo itsensä tunnetuksi tehneillä lehdillä on helpompaa.

Jotenkin tuntuu hullulta ajatella, että lehtien määrä itseasiassa on laskenut käsittääkseni menneiltä vuosikymmeniltä. Esim. puolueillakin oli omat alueelliset äänenkannattajansa. Johtuisiko lehtien kuolema siitä, että ideologisten syiden sijasta ajatellaan vain lehtien kannattavuutta? Lehti ei jatka, vaikka journalismi olisi hyvää ja vieläpä lukijatkin tykkäävät. Jos ajattelee vaikka talousjournalismia, on aika ikävää, että markkinoille jää ainoastaan Kauppalehti. Luulisi yksinvaltiuden jossain vaiheessa vaikuttavan lehden tasoon, kun ei ole mitään mittapuuta. Tietysti samoin voi ajatella eri aamulehdistä. Joka alueella on omat yksinvaltiaansa, joilla ei ole enää alueellista kilpailijaa.

Taistelua käydäänkin tilattavien lehtien ja ilmaisjakelulehtien välillä. Ilmaisjakelulehdillä on tietenkin se etu, että ne jaetaan joka kotiin tai ovat mukavasti mukaan otettavissa asemilta. Metrot yms. sellaiset lehdet kirjoittavat lyhyitä juttuja, joita jaksaa aamuhorkassakin junassa lukea. Kotiin jaetuilla ilmaisjakelulehdillä on taas se haitta kilpailussa tilattavia aamulehtiä vastaan, etteivät ne ilmesty joka päivä. Aika mielenkiintoinen taistelu siis. Kumpi voittaa, vai riittääkö molemmille tilaa loppuun asti.

Sitten pieni loppukevennys tämän journalismiluennon jälkeen. Oscar Wildellä sitä on fiksuja ajatuksia. Kuunnelkaapa vaikka tätä: "Jopa opetuslapsista on hyötyä. Hän seisoo  valtaistuimen takana, ja istujan voiton hetkellä kuiskaa tämän korvaan, että loppujen lopuksi tämä on kuolematon."

Jossain suhteessa ajat ovat sentään muuttuneet, kuten tämän kohdalla: "On surullista, että nykyään on niin vähän hyödytöntä informaatiota."

Yksi suosikkini lopuksi: "Vain tyhjät tuntevat itsensä."