Minäkin muistelen televisiota
Ykköskanavalla alkaa kohta puolin sarja ikimuistoisemmista tv-hetkistä. Televisiosta muuten tulee yllättävän paljon yhteisiä muistoja ihmisille, vaikka ei uskoisi. Se johtunee vain siitä, että televisio on kaikille se yhteinen kokemuspohja. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät televisiota katsele ollenkaan on aika vähän. Sinänsä kyllä kunnioitettavaa.
Itse kuulun niihin ihmisiin, jolla televisio on melkein aina päällä, ainakin silloin kun olen yksikseni. En välttämättä edes katsele sitä silloin, mutta kai tuo kuvavirta tuo vain rauhoittavan tunteen. Vaikka olisi yksin, ei tavallaan ole yksin. Kuulun vielä siihen ikäluokkaan, jonka lapsuudessa tv:n ohjelmatarjonta oli varsin pientä, kanavia oli muutama ja tv-pelejä ei tullut läpi yön. Apua, miten kuulostankin jo kornin ikääntyneeltä.
Mutta sitten niihin tv-muistoihin. Varhaisin tv-muistoni, tai ainakin jonka muistan, taisi olla Los Angelesin olympialaisista vuodelta 1984. Sinänsä en ole kyllä mikään hirveä penkkiurheilija, mutta mieleen on toki jääneet Matti Nykäsen ja Jens Weisslogin kaksintaistelut Keski-Euroopan mäkiviikolla 1980-luvulla. Mihin on muuten urheilun taika kadonnut, jotenkin vain tuntuu, että noissa vuosikymmenten takaisissa urheilukisoissa oli enemmän tunnelmaa. Tuleeko urheilua yksinkertaisesti liikaa? Mieleen on jääneet myös tämä Lahden hiihdon MM-kisojen dopingtiedotustilaisuus ja tietysti Mika Häkkisen maailmanmestaruus.
Tv-draamakin muuten yhdisti ihmisiä ennen paljon enemmän, kun sarjoja tuli niin vähän. Moni ihminen ajoitti aikataulunsa Dallasin tai Dynastian mukaan 80-luvulla. Mieleen ovat toden totta jääneet J.R:n pahuus, tämän vaimon ryyppääminen ja Dynastiasta Alexis ja Krystlen mitä mielikuvituksellisimmat kissatappelut. Kotimaisetkin sarjat, eritoten komediat, ovat jääneet omaan muistiin Pulttiboisineen ja Reinikaisineen.
Jännää miten moni tv-muisto on jäänyt mieleen juuri 80-luvusta, vaikka senkin jälkeen olen tv:tä katsellut. 90-luvultakin tulee kyllä mieleen kaikenlaista. Esim. Melrose Place tai Beverly Hills ja Frendit. Vaikka kahta ensiksi mainittua ei kai kehtaisi mainostaa julkisesti seuranneensa.
Tv:en kuuluvat tietenkin oleellisena osana uutiset. Mieleen tulee se vanha sanonta, missä olit silloin kun JFK ammuttiin. No, en ollut vielä olemassakaan tässä todellisuudessa silloin. Mieleen tulee Estonian uppoaminen. Se tuntui aikanaan uskomattomalta ymmärtää. Myyrmannin räjähdys kanssa on jäänyt mieleen jo senkin takia, että se kosketti ammatillisestikin. 80-luvulta jäi mieleen myös iänikuinen uutisvirta Iranin-Irakin sodasta, Beirutin katutaistelut ja yhä edelleen jatkuva Lähi-idän kriisi kokonaisuudessaan. Ehkä meidän sukupolvemme on vaikea lähteä barrikadeille maailman rauhan puolesta, kun meidät on turrutettu pienestä pitäen uutisvirralla sodista.
Entä sitten tv-persoonat, ketkä ovat jääneet mieleen? Kukapa ei Spedeä muistaisi ja Arvi Lind merkitsi sellaista pysyvyyttä, mitä usein vaihtuvissa uutisjuontajissa ei enää ole. Sitten on tietenkin erikseen vielä nämä tv-mainosmuistot. Simo Vaatehuoneelta yms. mainoshahmot.
Jaa, kyllä sitä tosiaan on television kanssa vietetty hyviä hetkiä...
Kommentit
Lähetä kommentti