Talenttia ja muita ajatuksia

Taas on vähän aikaa vierähtänyt kun olen ehtinyt kirjoittelemaan. Eilen kyllä epätoivoisesti yritin, mutta Vuodatus.net oli useamman tunnin kaatuneena. Heti ensimmäisenä tuli mieleen, kun jokin aika sitten kehuin lopettavani tosi-tv-ohjelmien katselun. Niinhän siinä on nyt käynyt, että olen jäänyt koukkuun Talent-ohjelmaan. Kai lahjakkuus kaikissa muodoissaan kiehtoo minua liikaa.

Talent on vielä mukavan kotikutoinen verrattuna glamourmaisempaan Idolsiin. Tykkään myös Katja Ståhlista tuomarina, sillä on sellainen mukavan sarkastisen kannustava huumorintaju. Ja kyllähän Talentissakin itsensä nöyryyttäjiä riittää. Erityisesti tanssijat ovat olleet aika surkeita, samoin ne amis-viiksiset poikien bändit. Viime sunnuntaina Talentissa oli kyllä tosi hyvä ääninen tyttö. Paljon parempi kuin Idols-laulajat. BigBrotheria en ole edelleenkään täysin retkahtanut katsomaan. Tosin linnakkeiden repeytymistä on sielläkin suunnassa havaittavissa.

Ruotsistakin kotiuduttiin ja sen verran sitä alkomahoolia rehellisesti sanottuna tuli otettua, että eilen oli vielä hiukan hutera olo. Mutta toisaalta kerranhan täällä eletään, enkä risteilyille todennäköisesti ole aikoihin menossa. Risteilyllä minun olisi kai pitänyt verkostoitua ammattiliiton ihmisiin, mutta niinhän siinä kävi, että melkein enemmän hengailin virolaisten ja tosi hauskan porukan kanssa Kuusankoskelta. Jotenkin sitä vakuuttui, että maaseudulta olevat ihmiset ovat jotenkin kivan hauskoja tyyppejä. Toisaalta taas kun jutteli ihmisten kanssa, niin löytyi aivan samankaltaisen lapsuuden ja nuoruuden yms. viettäneitä ihmisiä, vaikka ei olisi ensi näkemältä uskonut. Pitäisi oppia entistä avarakatseisemmaksi.

Laivayhtiö (Silja Line) sai myös hölmöilyllään välillä vereni kiehahtamaan. He nimittäin olivat buukanneet minut jo valmiiksi täynnä olevaan hyttiin. Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin hipsinyt ventovieraiden ihmisten hyttiin keskellä yötä. Olisi siinä voinut kuonoon tulla kunnolla. Onneksi sain sentään sitten oman hytin loppujen lopuksi. Uutta maihinnousukorttia en Siljalta sitten saanut ja tietenkään en päässyt portista sisään kuin jonkin suttuisen tulosteen kanssa. Ja paperitkin vielä kysyttiin taxfreessä. Näytänköhän tosiaan 18-vuotiaalta, vaan vaiko vain liian kiltiltä ja kiusattavan näköiseltä ihmiseltä? No, se risteilystä.

Tänään kävin unitohtorin luona. Sain unilääkereseptin. Ko. lääkkeen ei pitäisi aiheuttaa riippuvuutta. Mikä on hyvä homma, en kaipaa enää muita riippuvuuksia tupakan lisäksi. Rakkaus, musiikki ja runous riittävät positiivisina riippuvuuksina. Ko. lääkkeen keksijän täytyy muuten olla Viagran kehittäjän kanssa onnekkaimpia epäonnistujia. Lääke oli kehitetty mielialaa kohottavaksi lääkkeeksi, mutta sen huomattiin sitten enimmäkseen nukuttavan. No, saa nähdä, pääsenkö unien luvattuun maahan.

Huomenna ajattelin käydä ostamassa Juicen kootut- boxin. Saa luvan maksaa mitä maksaa. Tämän viikonlopun tämä vanha herra (paitsi alkoholin ja tupakan myyjien mielestä, tosin parastanihan he taitavat tarkoittaa) taitaa enimmäkseen viettää neljän seinän sisällä kotona. Italian matkaakaan en ole vielä ehtinyt oikeastaan ajatella, vaikka siihen ei ole kuin vähän yli viikko enää aikaa.

Oletteko muuten katsoneet Yleteemalta näitä Suomi-rockin klassikkobändien ja levyjen esittäjiä. Keikat ovat olleet hyviä, mutta hieman ihmetyttää, miksi Apulanta ja Maija Vilkkumaa ovat päässeet ohjelmaan. On toki hyvä, että edes jotkut melkein ikäiseni ovat menestyneet jo nuorena (itse en ole siihen pystynyt), mutta itse koen klassikkorajan kulkevan jossain 20 vuodessa. PMMP olisi silti kiva nähdä ohjelmassa, vaikka samanikäisiä ovat hekin kanssani. Onko muuten vähän söpöä, että Mira ja Paula ovat niin hyviä ystävyksiä, että ovat raskaanakin samaan aikaan. No joo, ei varmaan maailman tärkein asia tämäkään.

Yritän taas torstaina kirjoittaa jotain järkevämpää kuin näitä sekalaisia hajatelmiani.