Poika palasi Veronasta



Takaisin ollaan taas Suomessa Veronan reissulta. Ajatukset ovat vielä vähän Veronan ja Suomen välimaastossa, joten yritän kirjoitella tähän jotain hajanaisia ensivaikutelmia. Matka teki kyllä hyvää, vaikka viimeiset päivät Italiassa satoikin, jotenkin tarvitsin irtiottoa ja sain sen.

Matkan täytyi tosiaan muuttaa minua jollain tavalla, sillä eilinen myöhästelevien lentokoneiden ja lentokenttien kanssa ei saanut minua edes menettämään malttiani. Mitä sitten matkasta pitkällä tähtäimellä jää, näyttää tulevaisuus.

Veronassa riitti vanhoja rakennuksia ja historiaa kaltaiselleni historiasta kiinnostuneelle kyllä riittämiin. Oikeastaan Rooman ajoista ihan nykypäivään. Kaupunki tekee kyllä rahaa Romeon ja Julian myytillä, mutta mitäs siitä, vaikka se ei historiallisesti totta olekaan. Kävin Julian parvekkeella ja hautakammiossa. Patsaan tissiäkin puristeltiin niinkuin tapana on :)  Sain ihan rauhassa vielä kouria, japanilaisia turistiryhmiäkin sattui vain kahdesti paikalle. Ne ovat kyllä jotenkin söpöjä laumasieluja matkoillakin. Museoitakin riitti. Kunhan keksin miten saan kamerastani kuvat pois, niin lisään kuvia tänne blogiini.

Suosikkipaikakseni muodostui eräs linna vai palatsiko ennemmin mäen päällä. Sen laella oli kiva katsella kaupunkia, ajatella ja kirjoitella. Sain kirjoitettuakin tosi hyvin. Yhden vihon melkein täyteen. Verona on jotenkin tunnelmallinen paikka. Sain varmaan paikallisen "hemingwayn" maineen, kun kirjoittelin kantapaikassani melkein joka päivä. Toin ravintolaan varmaan niin paljon rahaa, että pyysivät tulemaan uudestaankin.

Italia on kyllä siitä hyvä paikka ainakin yksin matkaavalle, että siellä ei lomajuopottelua tule harrastettua. Juoman kanssa tuotiin aina syötävää, muutenkin "keihäsmatkailu" olisi tuntunut hieman sopimattomalta Veronassa. Enkä nyt räkälöitä erityisemmin kaipaa. Italiassa yksin syöminen on jotenkin kummastuttavaa, sen verran sääliviä katseita sain osakseni.

Italialaiset ovat kyllä jännää porukkaa. Osa tuntui tosi ystävällisiltä ja osa melkeinpä töykeältä. Mutta ehkä se on vain sitä kulttuurien välistä eroa, Suomessa kun pitäisi aina hissutella mahdollisimman näkymättömästi ja huomaamattomasti. Seuraavan kerran jos Italiaan menen täytyy opetella kieltä, tuntui ettei kaikki osanneet englantia kovinkaan hyvin.

Toisaalta en ole kyllä niitä matkaajia, jotka vertaavat kaikkea Suomeen. Miksi lähtisin edes ulkomaille, jos olettaisin kaiken olevan niin kuin Suomessa. Itse asiassa tuntuu, että rikas Suomi vaikuttaa Italiaan verrattuna paljon huonovointisemmalta. Veronassa ei näkynyt kaduilla juopottelevia juoppoja. Romanian kerjäläisiä kyllä, mutta niitähän on jo Helsingissäkin. Kaksi mielenkiintoista yksityiskohtaa jäi myös mieleen. Veronalaisilla tuntuu olevan mitä eksoottisimpia koiria ja keski-ikäisillä miehillä nuori afrikkalainen tyttöystävä. Kävelykadut ovat myös valkoisesta kivestä, jotka ovat todella liukkaat sateella. Okei, kolme siis.

En tiedä, ovatko italialaiset nyt sen seurallisempia kuin suomalaisetkaan. Itse en tutustunut juuri muihin kuin tarjoilijoihin. Tai sitten charmini ei vain pure italialaisiin, enkä toisaalta käynyt tutustumassa yöelämäänkään. Ei ollut edes tarkoituksena.

En tiedä, en välttämättä kuitenkaan ensi kerralla lähde ihan heti yksin reissuun. Hetkittäin tuntui kyllä hieman yksinäiseltä. Toisaalta taas olin tyytyväinen, kun sain tutkiskella itseäni ja olla omissa oloissani. Jalatkin ovat vieläkin kipeät kävelystä, olen syönyt ravintolassa ja kävellyt varmaan kuukausien edestä. Ensimmäistä kertaa tulin muuten iloiseksi kun kuulin suomen kieltä Frankfurtin lentokentällä. Voin hyvinkin matkustaa Italiaan uudelleen, mutta suomalaiseksi kyllä jään.
 
PS. Sitten taas tupakoitsijan valituksia kovasta kohtelusta. Tupakoitsija nimittäin alkaa olla Euroopan mittakaavassakin vainottu yksilö. Italiassa tuhkakupit vietiin hotellin ulkopuoleltakin lentokentästä puhumattakaan. Frankfurtin kentällä oli kaksi pientä "akvaariota", jossa tupakoitsijat seisoivat kylkimyyryssä muiden naureskeltavana. No, kukaan ei tietysti pakota polttamaan tupakkaa. Mutta kun sitä nyt kuitenkin tehdään, niin ovathan ne tupakoitsijatkin asiakkaita ja ansaitsisivat kunnon palvelua. No joo, tämä valitusosuutena. Tiedän jo etukäteen, etten ole saamassa myötätuntoa tämän asian osalta
.

Kommentit

Suositut tekstit