Tervetuloa kylmä sota?

Mitäpä tekisit, jos kylmä sota taas alkaisi? Tuota otsikkoa en ole vielä nähnyt, mutta viime aikoina ollaan kovasti odoteltu kylmää sotaa Venäjän uhittelujen takia. En tiedä, onko siihen herännyt joillakin nostalgisia tuntoja jo kaiken talouden ylivallan alla. Silloin puhui raaka voima, eikä raha. Tosin taloudellisella ylivoimalla Usa kylmän sodan voittikin.

Nuorimmat eivät enää kylmää sotaa edes muista ja vanhemmillekin se on kaukainen muisto. Ajalta, jolloin presidentitkin olivat Kekkosia.  Itse muistan hädin tuskin kylmän sodan, kun Gorbatsov tuli glasnosteineen valtaan silloin kun olin vielä alle 10-vuotias. Kylmä sota merkitsi minulle lähinnä sotilasparaateja Punaisella torilla ja grafiitteja Berliinin muurilla. Se oli jossain kaukana, vaikka nyttemmin on selvinnyt, ettei se ihan niin mennyt. Mutta samanhan ovat tajunneet muutkin kylmän sodan jälkeen Suomessa. Me olimme siinä pelinappuloita missä muutkin. Ks. Stasi-listat.

Kuinka realistista on edes odottaa kylmää sotaa. Tilanne on varsin erilainen kuin aikanaan. Neuvostoliitto oli loppuvaiheissaan raihnainen sisältä kuollut vanhus, kun taas nyt Venäjästä ollaan länsimaissa riippuvaisia. Tai Keski-Eurooppa on. Ainakin maan johto uskoo itseensä ja voimankäyttöön taas. Usalla on myös kädet täynnä töitä maailmanpoliisi touhuissaan Lähi-Idässä, eikä heillä liene sen suurempia intressioita hyppiä Venäjän etupiiriin muuta kuin muodon vuoksi. Itse inhoan tuota etupiiri-sanaa, mutta tottahan se on. Pienet, puolustuskyvyttömät kuuluvat aina isompien etupiiriin.

Erkki Tuomioja sanoi hyvin telkkarissa, että Suomessa eletään nyt 30-luvun uhitteluhurmosta mediassa Venäjän suhteen. Suomen kansaahan ei perinteisesti ole tarvinnut Venäjä-kritiikkiin edes patistellakaan. Olen kyllä Erkin kanssa siinä eri mieltä, että poliittinen johto on edelleen yhtä varovaista kuin ennenkin. Pelätäänkö sitä kylmää sotaa sitten oikeasti ainakin Suomessa.

Jos kylmä sota oli typeryydessään ylimitoitettua, niin kylmän sodan aikana ainakin tuntui pysyvänsä kehityksen mukana. Valtioita ei syntynyt Eurooppaan vuosittain, eikä maailmaa ohjanneet markkinavoimat niin näkyvästi. En tiedä olenko liittoutumien ystävä, mutta mielestäni oli rauhoittavaa katsella karttaa kylmän sodan aikana, kun maailmassa oli joko Neuvostoliiton tai Usan ystäviä. Ja sitten muutama puolueeton maa. Mikä on puolueettomuuden määre tänä päivänä? Sitä ei oikein kukaan tiedä. Tuntuu, että oikein puolueetonta ei enää olekaan. Vain nimellisesti. 

Ehkä kylmän sodan aikana politiikkakin koettiin vakavaksi asiaksi, eikä pelkäksi kanki-kaikkosiksi ja muuksi viihteeksi. Koska elettiin veitsen terällä, haluttiin, että johtajatkin henkivät arvovaltaa ja tahtoa. Nyttemmin tosin on paljastanut, että silläkin oli hintansa ja väärinkäytöksistäkin vaiettiin.

Mutta jos kylmään sotaan ajaudutaan, ei se taida olla asevarustelun kylmä sota, vaan taloudellinen, energian kylmä sota. Kylmä sitä toden totta tuleekin, jos kaasuhanat Venäjältä suljetaan. Nythän Venäjä on lähinnä kiusannut naapureitaan energiakiristyksellä. Sama valtti sillä on jatkossakin. Sitä edesauttavat kaikki Itämeren putki-intoilijat.

PS. Osku Pajamäki teki taas hyvän avauksen. Kouluissa kun oppilaat luokitellaan pituuden mukaan. Oskun mielestä siitä pitäisi luopua. Sinänsä itselleni ei ole jäänyt luokan yhtenä lyhyimpänä oppilaana pituusjonoista traumoja. Ihmettelen silti. Miksi lyhyimmät olivat takana? Eikö järkeenkäyviimpää olisi, että lyhyet olisivat edessä, jotta kuulisivat ja näkisivät paremmin. Samalla tavoin armeijassa lyhimmät piilotetaan taaimmaisiksi, mutta siellä sen nyt jo ymmärtää, kun siellä ei mitään tasavertaisuutta haetakaan.

Minusta Pajamäki on ihan uskaliaasti tehnyt muitakin ehdotuksia. Mutta niinhän se menee, että mikä jonkun toisen sanomana kuulostaa tyhmältä, on taas fiksu ehdotus jonkun toisen sanomana. Siihen olen itsekin törmännyt.