Pappisruhtinaat

Isä Mitro suostui sitten viimein demareiden kosiskeluun ja ryhtyi meppi-ehdokkaaksi. Ovella olikin kolkutellut hänen sanojensa mukaan jokainen puolue. Ortodoksinen kirkko suhtautuu nihkeästi hankkeeseen. He kun haluavat ilmeisesti pitää kirkon erossa valtiosta toisin kuin evankelisluterilainen kirkko, jota johtavat kirkkoneuvostoissa poliittiset päätöksentekijät.

Laskeskelin, että Mitro pääsee läpi jo pelkästään ortodoksien äänillä. Hän on niin suosittu, että on Soinin kanssa varma läpimenijä. Mitä Mitrolla on sitten annettavaa on jo eriasia. Mutta hänhän on moniosaaja, joka on kiertänyt kohta jokaisen töllin Suomessa aivan kuin Mikko Alatalo. Hän on loistava median käyttäjä, joka saa kauppakeskuksen vihkimisen kuulostamaan syvälliseltä Jumalan sanalta.

Kirkko ja papisto politiikassa ei ole mikään uusi asia sekään. Pappisruhtinaita on ja tulee olemaan. Maaseudun kunnissa lienee monta pappia valtuustoissa. Ja onpa eduskunnassa jopa ex-piispakin, tuo pettäjäpiispanakin tunnettu Ilkka Kantola. Lestadiolaisia pappeja on eduskunnassa muistaakseni ollut, ellei nytkin. Ja eduskuntaan on yrittänyt islamilainen puoluekin.

Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo sanoi hyvin, että poliittisen päätöksenteon pohjana ei ole totuus vaan tarpeellisuus. Kuinka hyvin Jumalan mies voi saarnata vähäosaisten rakastamisesta, jos hän on hyväksymässä etuuksien viemistä kaikkein heikoimmilta? Itse näen politiikan ja uskon olevan ainaisessa ristiriidassa.

Kirkko maailmaa on johtanut. Katolinen kirkko oli aikanaan mahtavampi maalliselta omaisuudeltaan kuin valtaosa maallisista valtioista. Kirkot ovat osanneet raha-asiansa. Suomessa kirkkoon kuuluvia verotetaan. Ja lahkoissa jäseniltä viedään muhkea osa tuloista. Minusta kirkon tarkoitus liusui kauaksi tarkoitetusta sen jälkeen, kun se liittoutui poliittisten päättäjien kanssa jo muinaisessa Roomassa.

Papisto johtaa yhä vieläkin joitakin maita ja joissakin maissa sillä on valtavasti vaikutusvaltaa. Länsimäinen kirkko ei ole löytänyt tietään länsimaisen elämänmenon kritisointiin, koska se on osa valtaapitäviä. Vahvimmin ehkä se oli sitä Bushin Usassa. Länsimaissa ei ole nähty Etelä-Amerikan  "kansankirkkoa".

Perinteinen kirkko ei tavoita oikein ketään uusia lampaita ja "tapauskovaiset" näivettävät sitä pikkuhiljaa. Evankelisluterilaisen kirkon omaehtoinen ero valtiosuhteesta saisi sen toimimaan uudelleen. Se olisi kapinallisempi ja voimakkaampi oikeudenmukaisuuden ajaja, kun sen käsiä ei olisi sidottu poliittisen johtajuuteen. Sen ei tarvitsisi olla liberaali poliittisten puolueiden suhteen, vaan voisi valita puolensa tai olla valitsematta.

Sitten muutama lyhyempi uutispala. Kyllä betonilähiöitä voi rakastaa. Lukaiskaapa tämä Vartin juttu.

Olen huomioinut, että Queen-yhtyeen jäseniltä ei rahan ahneus lopu. Nyt Queenin lauluista on tehty Singstar-peli. Aikaisemmin muistan bonganneeni Queen-tanssipoplevyn.

Liityin myös jokin aika sitten vanhan opinahjoni Tikkurilan lukion Facebook-ryhmään. Sen kautta minulle on tullut kutsuja bileiltoihin. Mitenköhän järkettyneitä nuoret olisivat kuin aito 90-lukulainen ilmestyisi heidän ysäri-iltaansa?