I feel Slovenia

huhtikuuta 27, 2009

I feel Slovenia

I feel Slovenia on Slovenian markkinalause itsestään. Aika hyvin se pitää paikkaansa. Maasta jäi hyvä mieli ja tunne. Ihmiset olivat pääosin ystävällisiä ja avuliaita ja kaupunki oli kaunis, vaikka osan matkasta satoikin. Tunnelma oli jotenkin kotoisa ja ainakin jollain tasolla tunsin löytäneeni henkisen kotini.

Tässä siis heti alkuun matkailukliseet, vertailupohjaahan minulla ei paljon ole, kun en ole maailmanmatkaaja. Sloveniassa on vielä jäljellä sitä mystiikkaa ja pienen alppivaltion henkeä, joka suo ajatuksia satumaailmalle. Muutama järkky vanhan Jugoslavian aikainen rakennus rikkoi kuvaa, mutta onneksi niiden alakertaan oli ymmärretty tehdä kauppakeskus. Ja vanha Jugoslavian armeijan kasarmialue oli muutettu vaihtoehtoalue Metelkovaksi. Kaupungin keskusta on pieni ja helposti käveltävissä päästä päähän. Kävelin muutamassa päivässä enemmän kuin puolen vuoden aikana yhteensä.

Ihmiset olivat tosiaan ystävällisempiä Sloveniassa kuin edellisellä Italian reissullani. Kielitaito oli sloveeneilla hallussa, niin kuin pienissä maissa yleensä on. Toki örmyjäkin oli, mutta Neiti A epäili sen johtuvan kielitaidon puutteesta. Yksi sitkeä kerjäläinen ahdisteli kyllä samanpäivän aikana useampaakin otteeseen, mutta taktiikka oli sen verran taidokas, että sitä piti jo ihailla. Yleisesti ottaen Sloveniasta jäi kyllä keskieurooppalaisen vauraan maan olo ja kerjäläinen oli vain poikkeus. Turvaton olo siellä ei ollut lainkaan, eikä varuillaan olevan matkailijan tunnetta huijatuksi tulemisesta.

Ulkopuolinen olo ei tullut joka tapauksessa niin kuin Italiassa. Käsitykseni italialaisista muutenkin heilahteli alaspäin, kun he olivat kiilaamassa ihmisiä jonoissa yms. Suomalaisia turisteja riitti, kiitos Finnairin suorien lentojen Ljubljanaan. Hienoa, että joskus suoria lentoja järjestetään muuallekin kuin aurinkorantahelvetteihin. Mielestäni muita turisteja ei pakollisten japanilaisryhmien lisäksi ollutkaan kuin suomalaiset ja italialaiset.

Luulin, että slovenialaiset olisivat olleet pitkiä ja tummia, kuten kroaatit. He olivat kuitenkin aika tavallisen kokoisia ja tavallisen oloisia. Löytyi sekä tummia ja vaaleita. Liekö säännöllisillä valloituksilla ollut osuutensa asiaan. Onnistuimme näkemään silti vielä aitojen partisaanien juhlan. Yllättävän vetreitä olivat. En tiedä, johtuuko elintason kasvusta ja pienestä syntyvyydestä, mutta moni lapsi oli pullea, mitä taas harva aikuinen sloveeni oli.

Sloveenit tuntuivat olevan siistejä ja järjestelmällisiä. Aina vain ihmettelen, miksi Suomessa rikotaan ja sotketaan kaupungeissa paikat, kun se ei tunnu olevan muualla tapana. Slovenialaiset ovat selvästi ylpeitä maastaan. Museoissa maan historiasta saikin hyvin kuvan. Yksi parhaimmista museoista, missä olen koskaan käynyt oli Modernin historian museo. Tuntui myös, että kaupungissa on aina jokin tapahtuma käynnissä.

Liikenne oli eteläeurooppalaiseen malliin rivakkaa ja Suomen liikennekulttuuri tuntui sunnuntai-ajelulta. Turvavälit ovat Sloveniassa nössyköitä varten. Autoja Ljubljanassa toden totta riittikin, sanotaan, että kaikilla on siellä auto. Ne tuntuivat olevan uusiakin ja autonromuja näki liikenteessä harvoin. Toisaalta yhtä hyvää pyöräilytieverkostoa en ole nähnyt muualla kuin Ljubljanassa.

Paikalliset ruoat olivat lihapitoisia, mutta hintataso kohtuullinen. Paikallinen Lasko-olut oli erittäin hyvää, eikä kallistakaan. Viiniä en maistanut paljoakaan, mutta toin paikallista viiniä kotiin Slovenia-muisteluita varten. Ja maailman parasta pizzaa söimme Parma-nimisessä ravintolassa. Suosittelen lämpimästi. Ravintolat olivat muutenkin pääsääntöisesti viihtyisiä. Ja yhä edelleen ihmettelen, miksi Suomessa ravintolatkin toimivat itsepalvelulla, kun en ole vielä toista samanlaista maata tavannut. Sloveniassa palvelu sujui nopeammin kuin Italiassa.

En tiedä, olen tainnut jäädä koukkuun Välimeren alppimaihin. Vuoret ja historia vaikuttavat jostain syystä minuun. Historiasta puheen ollen, Titolla tehtiin kauppaa, oli kuvaa ja kaikkea muuta mahdollista. Koskahan Suomessa kaupallistetaan Kekkonen?

Ohessa muutama kuva Ljubljanasta, lisää löytyy flickr-sivuiltani.