Puhdasta hömppää vakavalla otteella
Joku saattaa ihmetellä mitä hauskaa sikainfluenssassa on. Sinänsä siinä ei olekaan. Sehän voi huonossa lykyssä tappaa. Mutta hysteria on milteinpä viihdettä. Ei voi hämmästellä, miten yksi maailman koulutetuimmista kansoista vaipuu hysteriaan, jota kaupalliset tiedotusvälineet lietsovat.
Hengityssuojaimet ja tamiflut ovat kansalaisten toimesta ostettu, vaikka ensimmäistäkään tartuntaa ei vielä maassa ole. Kuuroille korville kaikuu se tosi-asia, että Suomi on varsin hyvin varautunut sikainfluenssaan edellisen lintuinfluenssahysterian tiimoilta.
Kuulin tänään, että Johanna Tukiaiselle puuhatan omaa tosi-tv-sarjaa. Tästä vedosta voi tuskin olla yllättynyt. Saammekohan nähdä nyt puhuvia pizzoja ynnä muuta jännittävää. Tukiaisten maailmassa kaikki on mahdollista. Mutta mitä ihmettä hänellä on paljastettavaa, mitä emme hänestä jo tietäisi. Mikkosten show sentään ymmärrettiin vetää pois televisiosta. Mikkosten äärellä tulikin usein tukala olo, mutta nyt heidätkin on tältä erää kulutettu loppuun.
Tosi-tv:n uusin valloitus ovat tuhkimotarinat, josta tämä vähemmän viehättävä Susan Boyle esimerkkinä. Sinänsä on hienoa, että ulkonäkö ei merkitse kaikkea, mutta minusta koko homma vaikuttaa äärimmäisen onnistuneelta markkinoinnilta. Jää nähtäväksi palaako Boyle todellisuuteen jossain vaiheessa, kun hänet on myös kulutettu loppuun.
Sloveniassa olin suomalaisten hömppäuutisten suhteen pimennossa. Niinpä huomasin yllätyksekseni, että Matti Nykäsellä on nyt tyttöystäväkin. Mitä ihmettä, miten näin on päässyt tapahtumaan. No, työmatkalla tietenkin. Sinnehän eivät kumppanit änkeä turhaan mukaan. Ihme kyllä, haastateltu oli iltapäivälehdessä tyttöystävän äitiä. No, jos ei tytärtä niin sitten äiti. Mervi puolestaan sanoo, että Matti olisi jo tulossa kotiin, jos hän vain hänet ottaisi. Ketä uskoa?
Viivi Avellan oli julistanut myös lamanvastaisen sodan blogissaan. Ratkaisu ovat minihameet, jotka piristävät katukuvaa ainakin miesten silmiin. Eipä idea tietenkään moitittava ole. Minihameethan saavat tutkitusti miehet syttymään paremmin kuin bikinit. Uuttahan paljas pinta ei laman aikana ole. Edellisen laman aikana maan täyttivät topless-tarjoilijat.
Rokkareiden työterveyttäkin on tutkittu. Fyysisesti työ on yhtä raskasta kuin kovemmankin duunarin, puhumattakaan keikan jälkeisistä kinkereistä ja rehkinnästä. Mutta antaako Apulanta-yhtye oikean kuvan, kun yksi on absolutisti ja muutkin pyhästi lupaavat muuttaa elämäntapojaan. Eikä olisi pitänyt tutkia vaikka Pobedan Pate Mustajärveä. Raitis mies tosin nyt hänkin. Jos joku saisi vain Keith Richardsin tutkimuskohteekseen voitaisiin sentään tutkia, miten mies voi yhä olla elossa. Se hyödyttäisi suorastaan jo ihmiskuntaa.
Tiesittekö muuten. Lehtien juorupalstat juontavat juurensa tunnettujen henkilöiden muistokirjoituksista. Niistä tuli 1700-luvun Britanniassa kansan rakastamaa luettavaa. Tämän tiedon meille on tarjonnut Historia-lehden mukaan brittitutkimus. Ilmankos julkkiksen kuolema yhä tarjoaa viikoiksi kirjoitettavaa.
Paraguayn presidentti, selibaattilupauksen tehnyt pappismies, kärähti aviottomasta lapsesta. Tämäkin on historiallista jos mikä. Kautta aikojen ovat valtionpäät lisääntyneet luvattomasti. Ja yksi paavi jopa paljastunut naiseksi, kun lapsi oli tulossa. Paraguayn presidentin lupaus totuuden puhumisesta vain ihmetyttää, jos hän on rikkonut lupauksistaan sen vaikeimman. Kuka uskoo pappia, joka kellistää sihteerinsä. Muistuuko muuten Suomesta yhtään poliitikon aviotonta lasta? Itse en muista, että kukaan olisi aviottomasta lapsesta jäänyt ainakaan kiinni. Kohuttua vauva-buumia ei ole poliitikoistamme aiheuttamaan.
PS. Paikallislehdessämme Vantaalla on mainio kolumnisti ja pakinoitsija Satunnainen herrasmies. Tähän pihatalkoot-tarinaan on helppo löytää yhteistä, kun itse viihtyy talkoiden ajan paossa sälekaihtimien takana. Satunnaisille Thaimaanmatkailijaherrasmiehillekin olisi nyt koulutusta luvassa. Sain käsitteeni esitteen Phuketin yliopistosta. Missähän kunnossa nämä opiskelijat tulisivat sieltä vain takaisin?
PS. Helsingin sosiaalijohtaja aiheutti kohun yli 70 000 euron kalustehankinnoillaan työhuoneeseensa. Itse en ole kymmenen vuoden aikana kuluttanut veronmaksajien rahoja kalusteisiin penniäkään. Ja työhuonettani saa tulla koska tahansa vapaasti kuvaamaan. Olen sisustanut sitä lähinnä A4-papereilla. Pikanttina yksityiskohtana kalenteri sekä roskiksesta pelastettu hymiöjuliste. Virkamiesten työhuoneet ovat suhteellisen tylsiä. Sosiaalijohtajan sisustusinto on suorastaan ilahduttava poikkeus, jos ei oteta huomioon sitä laskua.
Kommentit
Lähetä kommentti