Huutolaispojat

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius, 59, päätti eläkeköityä, koska siltä tuntui, kun isot pojat eduskunnassa eivät olleet miestä tukeneet. Jo yksistään eläköityminen riitti raivostuttamaan suomalaiset. Ja huolta huomisesta ei ole, siitä piti valtionenemmistöisen yhtiön kultaiset kädenpuristukset ja muut edut.

Liliuksen sinänsä tunteikas ja suora, siten suomalaiseksi puheenvuoroksi harvinainen, mutta täysin väärään aikaan tapahtunut julkitulo aiheutti sen, että hän antoi kasvot suomalaiselle kapitalistille ja kapitalismille. On myös kohtuutonta väittää tulleensa väärinkohdelluksi, kun vuosittaiset tulot ovat miljoonien eurojen luokkaa. Nyt Lilius suostuu puhumaan enää hulppeasta purjeveneestään. Mutta mitäpä puhuttavaa sitä enää olisi. Yritysjohtajalle on aina täydellinen virhearviointi ryhtyä marttyyriksi. He eivät ole olleet koskaan huutolaispoikia, eivätkä tule sitä olemaankaan.

Valtio-omistajuudesta vastuulliset poliitikot ovat hekin pysyneet hiljaa. Aikanaan luotu optiojärjestelmä tuntuu tällä hetkellä lähinnä heistä kiusalliselta, kun 90-luvun lopun hurmassa se koettiin ainoaksi keinoksi kasvattaa tulosta vieläkin paremmaksi. Ja eipä työntekijöitäkään se suututtanut, kun töitä ja tuloja riitti jokaisella.

Valtio vetäytyy aina vastuusta, kun kysellään, miksi valtionyhtiö irtisanoo tai lomauttaa. Valtio ei voi kuulemma puuttua pörssiyhtiöiden toimintaan. Ikään kuin valtion takana ei olisi ihmisiä päättämässä. Optiot ovat jäävuoren huippu valtion ja yritysjohtajien piilokulissiavioliitossa.

G20-maiden johtajat tapasivat myös kuluvalla viikolla Lontoossa. Yhdestä suusta vakuutettiin jälleen ökykapitalismin olevan mennyttä aikaa ja kuinka nyt suitsitaan pörssikeinottelijat. No, jokainen tiedämme, että uuden nousukauden koittaessa sama ralli alkaa uudestaan. Niinpä mediaakin on kiinnostanut palstamillimetreillä mitaten rouvat Obama ja Sarkozy. Tai oikeastaan se, mitä heillä on päällään.

Suomessa yritysjohtajat ovat saaneet olla metsäteollisuutta lukuun ottamatta varsin rauhassa. Optioita on paheksuttu, mutta yhtäkään pomoa ei vielä toistaiseksi ole suljettu toimistoonsa niin kuin Ranskassa. En tiedä, tekisikö se hyvää, ainakin heidän olisi pakko kuunnella työntekijöitään eikä kaiken maailman konsultteja, joiden mielestä tehostamisen varaa löytyy aina.

PS. Tällä viikolla Hesarissa oli juttu, mitä tapahtuu, kun henkilö kuolee, mutta facebook- ja blogimerkinnät pysyvät verkossa. Kaikkea on vaikea poistaa netistä, vaikka poismenneen omaiset näin haluaisivat. Itseäni ei kyllä haittaa, vaikka verkkopäiväkirjani olisi vuosisatoja luettavana sen jälkeen kun olen mennyt. Kirjoitukset ovat osa minua ja persoonaani. Ehkä niistä voi olla ajankuvana olla iloa tulevaisuuden tutkijoillekin.

Hanoi Rocks -yhtye lopettaa toimintansa ties kuinka monetta kertaa. Uskokoon ken haluaa lopettamisen lopullisuuteen. Andy McCoy ja Michael Monroe tuskin osaavat väistyä syrjään tai edes vaihtaa tyyliään. Kuulemma Hanoi Rocksilla on kovasti nuoriakin faneja. Suuren maailman tyylin he ainakin osaavat, kun lehdistötilaisuuteen marssittiin kuin Beatles konsanaan.

Saimaannorpan vesitetty suojelu on typerin päätös vähään aikaan. Kenenkään ei ole pakko kalastaa verkoilla norpan lisääntymisalueilla.