Hyvinvoivat pääkaupunkiseutulaiset

Tänään huomasin työpaikan sähköpostiin tulleen tiedotteen Pääkaupunkiseudun hyvinvointitutkimuksesta Soccasta, mikä on suomeksi muistaakseni Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus.

Itse asiaan. Tutkimus on selvittänyt hyvinvoinnin tilaa asukkaiden omasta näkökulmasta, 4000 satunnaista ihmistä (hieno ilmaisu) on vastannut. Heiltä kyseltiin mm. asumisesta, työelämästä ja miten he kokivat hyvin- tai pahoinvointinsa.

Vastaajat saivat voimavaransa tavaran ja hankintojen sijasta ihmissuhteista, kiireettömyydestä eli arjen pienistä iloista.

Näitä tuloksia aina ihmettelen. Miksi ihmiset tuntuvat olevan onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, kun kyselyissä sanovat saavansa iloa elämäänsä arjesta. Vai onko valittaminen ja tyytymättömyys suomalainen tapa selviytyä elämästä.

Joku aika sitten muistaakseni oli tehty naistutkimus, jossa myös vähän vastaava tulos. Naiset olivat pääosin tyytyväisiä elämäänsä, eikä työkään rasittanut liikaa.

Suurin osa vastaajista arvioi terveydentilansa hyväksi. Ja sitten kun kuuntelee ihmisiä, niin suurin osa valittelee vähintään jotain paikkaa särkevän tai vähintään olevansa uupunut. Suurin osa oli elämäänsä tyytyväisiä ja suhtautui elämäänsä toiveikkaasti. Tämäkin todistaa, että ihmiset kaunistelevat elämäänsä kun siitä heiltä kysellään. Tai antavat siitä väärän kuvan, kun siitä ei kysele virallinen taho.

Stressistä sentään kärsi yli 20 prosenttia ja huolestuneitakin riitti. Vaikeinta on uskoa, että vastaajista yli 80 prosenttia sanoi nauttivansa työstään. Tai sitten käytäväkitisijät haukkuvat työpaikkaansa pelkästään terapeuttisesti. Työelämäänsä tyytyväiset olivat tyytyväisiä muutenkin elämäänsä. Se on kyllä hyvin ymmärrettävissä. Työ haukkaa niin suuren osan elämästä.

Joitain köyhiä ja kurjia oli myös ilmeisesti haastateltu, koska viisi prosenttia oli ollut nälässä, kun ei ollut varaa ostaa ruokaa. Veikkaanpa, että asunnottomia alkoholistejakaan ei tavoitettu kovinkaan montaa kertomaan kuinka herkkua heidän elämänsä on. He olivat yleisempiä harmin aiheita maahanmuuttajien lisäksi. Lisäksi raivostutti ilkivalta, likaisuus ja muut yleiset kaupunki-ilmiöt.

Tutkimukset ovat aina tutkimuksia, mutta silmämääräinen tutkimus kaduille paljastaa, ettei pääkaupunkiseudulla hyvin voida. Monesti hyvinvointi voi vain näkyä pinnalle kuin sisuksissa tunnetaan jotain muuta.

Jos joku kiinnostui tutkimuksesta enemmän, voi sen lukea Soccan sivuilta. 

PS. Mikähän lasinsiruterroristi on iskenyt teollisen ruoantuotannon kimppuun, kun lasinsiruja löytyy ruoasta sieltä sun täältä. Julkisuus tosin lisää vettä myllyyn alkuperäisen kun kenties väärille raiteille ajautuneen idealistin lisäksi seonneet ryhtyvät imitoimaan.

Olen muuten ajatellut perustavani rinnakkaisen hömppäblogin, jossa kirjoittaisin vain julkkiksista ja muusta turhasta.

Ihan vain rentoutuakseni.

Minun pitäisi kai ruveta pitämään itsestäni huolta, kun työpaikalla tukityöllistettynä olevan kehitysvammainen tyttö sanoi minua Karviseksi. Tai sitten minussa on vain Karvisen raukeaa älyllisyyttä.  Kuivassakin virastomaailmassa on äärimmäisen piristävää, kun joku edes huomio sinun aamulla tulleen töihin. Kehitysvammaisia ei voi aitouden puutteesta syyttää.

Helsingissä muuten joku virkamies kuoli takavuosina työpöytänsä ääreen perjantaina, hänet löydettiin vasta maanantaina. Voiko surullisempaa lähtöä olla. Ilmeisesti vain silloinkin siksi, että joku paperi oli jonkun mielestä myöhässä tai virheellinen.