Haaverit tapahtuvat vain siellä kaukana

Joskus aikoinaan liityin kansainväliselle BloggersUnite -sivustolle. Sen ideana on kaunista kyllä, yhdistää maailman bloggareita muuttamaan maailmaa paremmaksi paikaksi elää. No, itse en usko, että bloggareiden mielipiteillä suurta vaikutusta on ainakaan demokraattisissa maissa, joissa kirjoittaa saa niin kuin haluaa ja mistä haluaa. Kunhan ei liiaksi kyseenalaista milloinkin pyhinä pidettynä totuuksia.

Diktatuureissa blogit taas ovat ainoa paikka, mistä oikeaa tietoa kyseisenkin maan tapahtumista saa ja myönnän joskus kadehtivani näitä diktatuurien bloggareita. Hehän ovat kansalaisoikeustaistelijoita henkensä kaupalla.

Aina silloin tällöin BloggersUnite lähettää sähköpostia, että nyt teidän kannattaisi kirjoittaa tästä ja tästä aiheesta. Viimeksi postia tuli Meksikonlahden öljyturmasta eli olisi ryhdyttävä taisteluun suuryhtiöiden ahneutta vastaan.



Kyseiseen öljyturmaan minulla ei taatusti olekaan mitään lisättävää. Tuntuu vain, että Meksikonlahden turma ei ole lähellekään saavuttanut samanlaisia otsikoita kuin esimerkiksi Alaskan öljytankkeriturma nyt jo yli 20 vuotta sitten. Olisivatko megaluokan öljyturmat menettäneet osittain jo uutisarvonsa ja kuuluvat bisneksen välttämättömään pahaan.

BP onkin hoitanut PR:n huomattavasti parempi kuin Exxon aikanaan, joka taisteli lähes 20 vuotta oikeudessa korvausten kumoamisen puolesta öljyn takia elinkeinonsa menettäneille alaskalaisille. Ja sai tahtonsa osittain läpi, maksoi mielummin tolkuttomia summia asianajajiin, kun olisi maksanut rehellisesti korvaukset suoraan onnettomuudesta kärsineille.

On oletettavaa, että BP toimii jatkossa kuten Exxon. Se tulee taatusti taistelemaan korvausten maksamista vastaan, vaikka kuten Exxonilla valvonnassa on paljastunut jo nyt puutteita. Härskeintä oli, että BP oli maksamassa sitä vastoin kyllä osinkoja omistajilleen. Öljyn vuotoa ei ole vielä edes tukittu, joten emme edes tiedä, miten täydellisesti Meksikonlahden luonto tulee tuhoutumaan. Barack Obama on jämäkästi ojentanut BP:ia, mutta kaikesta näkee, kuinka avuton poliittinen valta on suuryritysten edessä. Varsinkin Usan kaltaisessa maassa.

Suomessa suuryritysten toiminta on näpertelyä verrattuna suureen maailman, mutta jotain esimerkkejä on kyllä siitä, miten suuryritykset vievät kansan valitsemaa valtaa. Meren alle viritettävä kaasuputki meni varsin mallikkaasti maan kuin maan päätöksenteossa, sillä sitä olivat lobbaamassa raskaan sarjan poliitikot. Tietysti kansainvälisellä merialueella olevaa putkea ei voi edes yksittäinen maa kieltää, mutta toivottavaa olisi ollut, että sotien jäljiltä merenpohjassa lepäävät miinat olisi edes saatu raivattua kunnolla. En sinänsä edes putkea edes vastusta, sillä maakaasu on aina parempi vaihtoehto kuin öljy.

En tiedä, mitkä ovat maakaasun ympäristöriskit, mutta tuskin vuotava putki hyvääkään tekee. Itämeri voi niin huonosti, että sen kuntoa on vaikea enää huonommaksikaan saada, sehän on käytännössä osin jo kuollut levämeri.



Länsimaiden medioissa syy Itämeren huonoon kuntoon on pääosin ulkoistettu entisille itä-blokin maille, vaikka esim. maatalous kuormittaa iloisesti Itämerta Suomenkin toimesta edelleen. En tietenkään vähättele muiden maiden saastuttajiakaan.

Tankkeriliikennekin senkun lisääntyy Itämeressä ja lienee ajan kysymys, kun jokin haaveri tapahtuu. Ihminen on niin optimistinen olento, että kaikki haaverit tulevat sille yllätyksenä, vaikka kaikki on vedetty maksimiin suurimman mahdollisen tuoton vuoksi.



Mutta haaverithan tapahtuvat vain siellä kaukana.