28.2.1986

28.2.1986 on päivä, jonka muistan. Olin tuolloin 9-vuotias. Tuona päivänä 25 vuotta sitten murhattiin Ruotsin pääministeri Olof Palme. Mieleeni on jäänyt murhapaikan verilammikko, jonka ympäristö täyttyi punaisista kukista. Tuo näky jatkui television uutisissa pitkän aikaa.

Palmen murhatutkinnoista tuli pian farssi. Ruotsin poliisi panikoitui ja loppu onkin historiaa. Kuka Palmen ikinä murhasikaan kulkee yhä vapaana tai on jo itsekin kuollut. Ja syy murhaankin pysyy arvoituksena. Harva tosissaan uskoo jo tuolloin vahvasti alkoholisoituneen pikkurikollisen Christer Pettersonin surmanneen Palmen. Petterson vietiin tuomiolle, mutta syytteet kaatuivat omaan mahdottomuuteensa.

Pohjoismaiseksi poliitikoksi Palme oli poikkeuksellisen kiistanalainen ja ennen kaikkea rohkea. Palme asettautui niin Neuvostoliittoa kuin Usaakin vastaan. Suomessa ei moiseen uskaltauduttu, eikä uhoon tainnut olla varaakaan.

Wikipediasta löysin listan poliittisista salamurhista. Lista on varsin vaikuttava, vaikkei ole edes täydellinenkään. Esimerkiksi Intiassa on tainnut useampi pääministeri päästä hengestään kuin päässyt eläkkeelle.

Hämmentävintä on, että unelmademokratioissa kuten Ruotsissa ja Hollannissa poliitikkojen surmat eivät ole tuntematon käsite. Suomessa ainoastaan sisäministeri Heikki Ritavuori pääsi hengestään 20-luvun alussa. Tuota voi pitää pieneenä ihmeenä. Suomessa poliitikkoja kyllä uhkaillaan tänä päivänäkin paljon, mutta onneksi mitään ei ole sattunut.

Ovatko poliitikkojen salamurhat Suomessa mahdollisia? En tiedä. Toivottavasti ei, mutta pelkään, että kyllä. Suomessa tosin käytännön väkivalta on purettu omiin läheisiin tai täysin tuntemattomiin kanssakansalaisiin.

Mutta se on varmaa, että tämäkin aika tarvitsisi aidosti rohkeita poliitikoita, jotka yhdistäisivät ja rohkaisisivat kansalaisia, eivätkä erottaisi heitä toisistaan.