Oikea pelastus?

Jehovan todistajat olivat jättäneet postilaatikkoni kirjeen, jossa peloteltiin maailmanlopulla ja kaikilla muilla maailmankauhuilla. Ja kuinka Raamattu kertoo juuri tästä ajasta siinä ja siinä kohdassa.

Kuinka elämämme on tyhjää ja kauhistuttavaa, eikä mikään tuo meille riemua ja pelastusta. No, en kiistä, etteikö se sitä vähintäänkin joskus olisi näin.

En tunne, enkä omista Raamattua, joten en voinut tarkistaa kaikkien väitteiden paikkaansa pitävyyttä, mutta kahdessatuhannessa maailma on kurjuuksissaan tuskin niin radikaalisti muuttunut, etteikö joitakin yhtymäkohtia tähän meidänkin aikaamme löytyisi.

Mutta käsittääkseni Raamattu kertoo monin paikoin tarinoissaan juuri mitä kovimmista ja ikävimmistä koettelemuksista, mitä ihminen saattaa osakseen saada, näin muistelen kouluajan opetuksista.

Sen verran kirje sai pohtimaan, että minkä takia jokainen kirkkokunta luulee, että juuri heidän Jumalansa ja uskonsa on oikea tie pelastukseen. Mikä on oikea Jumala ja sellaista kaikille ollenkaan?

Ja miksi luullaan, että kaikki kaipaavat pelastusta? Mikä pelastus loppujen lopuksi on? Eikö jokaisen pitäisi löytää sisältään? Onko ihminen huono, jos hän ei halua pelastusta uskosta?