Saivartelijoiden kansakunta

Suomessa moni asia tekee elämästä tarpeettoman monimutkaista. Näin ei tarvitsisi olla.

Monesta suomalaisesta on tullut pahemman luokan saivartelija. Tämä koskee varsinkin kirjoitettua sanaa.

Esimerkiksi Facebook lienee alunperin tarkoitettu hauskaksi yhteydenpitovälineeksi, mutta viime aikoina olen huomannut ilmiön, että mitä tahansa sinne kirjoittaa, joku löytää aina aiheen väittelyyn, jopa jostain sanamuodosta. Kaikkein järkevintä Facebookiin olisi vain kirjoittaa parturireissustaan tai laittaa vauvansa kuva profiilikuvaksi ja kertoa vauvan kuulumisia. Tai tykätä niiden ihmisten kuulumisista, joiden kuulumisista tykätään.

On rasittavaa laittaa Facebookiin oikeastaan enää mitään. Jostain syystä tätä haluan tehdä, en oikeastaan enää tiedä miksi. Toki vika voi olla minunkin persoonassani, olenhan pienestä pitäen saanut ihmisten kritiikkiä ja suoranaista halveksuntaakin niskaani. Joskus edes avaamatta suutani.

Minun suurin virheeni on elämässä ollut, että olen halunnut kertoa/kirjoittaa asioista mahdollisimman avoimesti ja ulkokultaisuutta kiertäen. Myös silloin kun on kyse itsestäni. Jotkut ihmiset eivät sitä tietenkään siedä tai jopa pelästyvät kaltaistani ihmistä.

Itse olin jo kuukauden pois Facebookista, koska kyllästyin, että eihän tämä nyt mitään sananvapautta ole, jos joku löytää aina aiheen vinoiluun ja et todellisuudessa voi linkittää jotain uutista omilla mielipiteilläsi höystettynä.

Jos mielipiteeni ärsyttävät, niin miksi sitten olla jonkun "kaveri" Facebookissa. Ehkä en vain sovellu Facebookin käyttäjäksi, en kaipaa ilmeisesti sitten vuorovaikutusta. Haluaisin vain kertoa oman mielipiteeni, vaikka se tuntuu olevan useimmiten väärä.

Tänä päivänä toimittajan työkin on kaikkea muuta kuin "vapaata sanaa". Virheitä tekstistä etsitään etsimällä, useimmiten kirjoitusvirheitä. Joillekin muoto on asiaa tärkeämpi ja jos toimittaja tekee kirjoitusvirheitä, on koko juttu arvoton sisällöltäänkin.

Jutun aihe on aina väärä puhumattakaan jutun näkökulmasta. Jos yrität kirjoittaa kansan näkökulmasta olet häikäilemätön populistitoimittaja ja jos taas pitäydyt asialinjalla, olet tylsä elitisti. Jos joka juttua ei nykyisin pitäisi laittaa nettiin, ongelmaa ei olisi, mutta kun on, niin monilla ihmisillä on Suomessa aikaa roikkua netissä uutta saivartelun uhria etsien.

Suomesta on jo kauan sitten kadonnut väittelyn jalo taito. Nykyisin hyökätään, halutaan heti kertoa oma mielipide, useimmiten hetkeäkään miettimättä toisen osapuolen vaikuttimia ja oikeutta omaan mielipiteeseen.

Sosiaalisen median sanotaan vapauttaneen vuorovaikutuksen ja tiedonvälityksen, mutta jos lopputulema on se, että kaikesta mahdollisesta loukkaannutaan ja raivostutaan, en kyllä ole sen kannalla, että tässä olisi menty parempaan suuntaan. Kasvokkain rähjääminen tai edes sähköpostin kirjoittaminen vaatii kovin paljon enemmän rohkeutta, kun suutuspäissään näpyttää näppäimistöä yhden ainoan lauseen perusteella, niin kuin vaikkapa Facebookissa tapahtuu.