Erään pakkovaltion loppu alias Jugoslavia

Jugoslavia hajosi parikymmentä vuotta sitten. Ylellä on pyörinyt dokumenttisarja tuosta ajasta. Hämärästä muistan vielä nuo dokumentit, mutta vielä paremmin kuvat piiritetystä Sarajevosta, jossa ihmiset juoksivat katujen yli tarkka-ampujia välttääkseen. Nuo tarkka-ampujat ampuivat naisia ja lapsia siinä missä miehiäkin. Mitenköhän nuo tarkka-ampujat elävät tänä päivänä itsensä kanssa, jos säilyivät hengissä sodasta.



Ja kaikkien nuorimmille koko Jugoslavia on jo vanhaa aikaa ja he tuskin tietävät sellaisen olleen koskaan olemassakaan.



Tällä hetkellä varsinkin Slovenia ja Kroatia ovat suosittuja turistikohteita ja itse Sloveniassa muutama vuosi sitten käyneenä ei siellä sodasta mitään jälkiä näkynytkään. Slovenia selvisi taisteluista kaikkein helpommalla muutenkin. Mutta Titon patsaita sieltä löytyi.



Ilmeisesti ex-jugoslavialaiset jollain tasolla kaipaavat valtiotaan, jolle tuli loppu kansankiihottajien toimesta. Jugoslavian hajoamisessa ei sinänsä voi puhua sisällissodasta, vaikka taistelut muistuttivatkin sisällissotaa etnisine puhdistuksineen ja epäselvine taistelukuvioineen.



Varsinkin Bosnia-Hertsegovinan sodassa oli vaikea käsittää ulkomaalaisen ihmisen, mistä kaikessa oli kyse. Tv-haastatteluissa ihmiset kertovat kyllä kaikkien kansallisuuksien eläneen suhtkoht sovussa keskenään, mutta yhtäkkiä käytiinkin sitten pistämässä naapuri kylmäksi. Suurta vihaa on kytenyt pinnan alla, jonka ilmeisesti vain legendaarinen Tito onnistui pitämään koossa.



Muut kuin kansallisuuksiin perustuvat valtiot pysyvät harvoin pystyssä. Afrikassa keinotekoisesti rakennetut rajat ovat ajaneet maanosan lukemattomiin sisällissotiin, jotka julmuudessaan vetävät varmasti vertoja 300 000 uhria vaatineisiin Jugoslavian hajoamissotiin. Tosin Jugoslaviassa käsittääkseni puhuttiin loppujen lopuksi samaa kieltä ja uskontojen suhteenkin maa oli varsin maallistunut.



Entisessä Jugoslaviassa eletään nyt näennäisesti rauhaisaa aikaa. Tosiasiassa sota on taas todellisuutta jossain vaiheessa. Serbian haaveena oli Suur-Serbia, mutta maa kutistui entisestään. Bosnia-Hertsegovinassa on käytännössä yhä kaksi eri valtiota. Parissakymmenessä vuodessa katkeruus massamurhista yms. ei katoa minnekään. Suomessa sisällissodasta selvittiin kansan vaurastumisella, sillä kyseessä oli luokkasota, ei kansallisuuksien välinen sota.