Neitsyttä sen olla pitää

Katselin eilen Tabu-ohjelmaa Foxilta. Itse en järkyttynyt tabujen kovuudesta, koska varsinaisia tabuja ei enää ole, vain taivastelua, hämmästelyä ja paheksuntaa.

Mutta yksi mielenkiintoinen raportti ohjelmassa oli. Se kertoi Yhdysvalloissa ilmeisesti enimmäkseen uskovaisten keskuudessa vallalla olevasta uudenlaisesta lupauksesta.

Isät kiikuttavat tyttärensä papin eteen antamaan lupauksen pidättäytyä seksistä neitsyenä ennen avioliittoa. Oikein neitsytsormukset pujotettiin tyttöjen sorjiin sormiin. Isät väittävät suojelevansa tyttäriä pahoilta vaikutuksilta ja ettei heidän vartaloitaan käytettäisi hyväksi ja heidän puhtauttaan vietäisi.

Ja kuinka ollakaan perheen poikien puhtautta ei ollut tarvetta varjella, mutta näinhän se menee kyseenlaisessa ajatusmaailmassa. Miehelle poikuus on ikävä taakka ja naiselle hyve. Tosin miten siitä poikuudestakaan pääsee, jos kaikki naiset pysyisivät neitsyeinä. No, naimisiin menemällä kai.

Entisaikaan tuollaisia siveellisyyttä varjelevia miehiä kutsuttiin yksinkertaisesti pillupoliiseiksi. Ja kuten arvata saattaa, harvan tytön antama neitsytlupaus edes kestää tutkimusten mukaan avioliittoon asti. Mikä ei seksin ja seurustelupakon riivaamassa maailmassa ole ihme. Jos et nussi tai peräti et saa ollenkaan, olet vähän tai enemmän reppana niin nuorena kuin aikuisena.

Sinänsä kyllä olen sitä mieltä, ettei tavaraa tarvitsekaan jakaa liian nuorena ja ihan kaikille, mutta tämän päivän länsimaailmassa on aika naurettavaa yrittää hallita toisen vartaloa. Kyllä se vain niin on, että nainen saa päättää kenelle antaa ja kenelle ei.

Vaikka ajat ovat muuttuneet, kaikki ei. Uskoisin, että valtaosaa miehistä vaivaa enemmän tai vähemmän, jos vaimo paljastaisi, että hänellä on ollut sata seksikumppania elämässään. Naisia taas vaivaa, jos mies kertoisi, että vaimo on hänelle ensimmäinen seksikumppani.

Tämä on silkkaa biologiaa, naista kiinnostaa, onko mies kelvannut toisille naisille ja mies taas pelkää, että apajilla on vieraillut jo turhan moni uros.

Kommentit

  1. Kyynisenä ihmisenä uskon, että mainitsemasi ohjelman ihmiset ovat vain esiintyjiä, ja käsikirjoittajat nauravat "partaansa" matkallaan pankkiin. En tiedä olenko maininnut aiemmin, mutta Ben Eltonin "Dead Famous" (Tappavan kuuluisa) on lukemisen arvoinen kirja. Sen jälkeen on vaikea uskoa enää mitään "tosi-tv:tä".

    http://en.wikipedia.org/wiki/Dead_Famous_%28novel%29

    VastaaPoista
  2. Kaikkihan ne tosi-tv-ohjelmat on kai enemmän tai vähemmän käsikirjoitettuja ja viimeistään leikataan raflaavampaan suuntaan.

    VastaaPoista
  3. Huh huh. Olen paljastanut seksikumppanieni määrän vain parhaalle ystävälleni ja hänellekin vain kerran kännissä. Oli hassua, kun meillä molemmilla oli sama luku.

    J.I:n tapaan olen lukenut tuon Dead Famous, hyvä kirja. Suosittelen tositeeveen ystäville.

    t. Mari Johanna täältä:
    http://www.lily.fi/palsta/liuska-paivassa

    VastaaPoista
  4. Itse en ole seksikumppanien määrää paljastanut edes kännissä tai en ainakaan muista paljastaneeni. Tosin kaatojen lukumäärällä ei muutenkaan pääsisi rehvastelemaan.

    Mä kyllä pidän tosi-tv:stä, enkä aina ymmärrä, miksi mollataan. Niistäkin kun voi valita parhaimmat päältä. Mulla tosin ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, miten niitä tehdään tai ylipäätään viihdeteollisuuden toimintatavoista.

    VastaaPoista
  5. Jännä juttu muuten, että miesten kohdalla puhutaan automaattisesti kaadoista. Naiset taas pohtivat, kuinka monelle on tullut annettua.

    Tasan ei mee feministin pussit tms.

    t. Mari Johanna
    http://www.lily.fi/palsta/liuska-paivassa

    VastaaPoista
  6. Ehkä se johtuu siitä, että miehet kai ovat tässä suhteessa tavoittelevampi/saalistavampi osapuoli. Ehkä sellaiset miehet, joilla vientiä riittää voivat puhua antamisesta. En tiedä.

    Omalla kohdallani tuo kaato tosin taitaa olla turhan raflaava termi, en ole mikään erityisen hyvä iskijä, enkä osaa olla riittävän röyhkeä, mitä siihen peliin tarvittaisiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit