Heinäveden runoja

Yöllä on kylmä, vaikka on elokuu.
Koira haukkuu loputtomasti,
liekö sama, joka jahtasi jänistä jaloissani,
ja miksi se haukkuu vain öisin.

Heräsin. Jänistä ei ole näkynyt.

Hevonen pärskähtelee uidessaan,
se ei saa sydänkohtausta,
eikä kukaan vie sen munia,
ellei se ole jo ruuna.

Raivasin tien paskahuusiin,
vielä täytyisi tyhjentää laari.

----------------

Kaukana miehestä,
joka nukkuu iltapäivisin ratikkapysäkillä
ihmisten lainkaan huomioimatta.
Kaukana miehestä,
joka haisi bussissa kuselle
ihmisten torjuessa hajun kädellä.

Olen miettinyt
kuinka elän samassa maassa
samoin tuntein, samoin pakottavin tarpein
haaveillen milloin mistäkin.
Se suotakoon minulle sekä ajoittaiset kiukunpuuskat.
Makaan paikoillani,
ajattelen, mitä voisi olla.

------------------------

Kilometrin päässä puhuvat he,
joiden tämä maa oli ennen.
He tekivät siitä sen maan,
joka on mennyttä.
Metsä söi pellot,
karja kaukana ruokapöydistä,
ei enää täällä.
Täällä kasvan minä
ja ne muut,
jotka kesäisin (VAPAANA)
TÄNNE LENNÄMME.
----------------------

Viisi rukousta,
miehet mustissa kaavuissa.
He eivät tule kaukaa,
eivät edes Venäjältä.

Väsyneenäkin pysähdyin, kuuntelin,
en enää,
koska minun on elettävä.

Lähdettyäni syttyi tulipalo,
mutta luostari säilyi.

-----------------

Minä voin tuntea oloni viihtyisäksi ja voitokkaaksi
pienessä asuntovaunussa.
Minulla ei ole tarvetta tehdä mitään,
ei hyvittää olemassaoloani.
Olen taistellut, mutta myös antautunut,
meni aikaa ja tuli aikaa,
mutta nyt kirjoitan vankien tekemään vihkoon.

--------------------------

Suuren sudenkorennon lennossa on suurempi merkitys
kuin yhdenkään ihmisen.
Se ei elä itselleen,
se elää,
että sen suku saisi elää,
että sen olemassaololla olisi merkitys.

-------------------------
Ylivertaiset ihmiset jäivät Helsinkiin.
Siellä he törmäilevät,
juoksevat päivän maratoniaan,
kilpailevat,
kuka on nopein, kuka saa eniten, kuka on tehokkain,
ja kuka katsoo parhaiten ihmisiä alle.
Minä ostin mehukattia ja tupakka-askin
viimeisestä kyläkaupasta.
Myyjä sanoi käyneensä viikonlopulla Helsingissä.
Minä sanoin tulleeni sieltä.
---------------
Vanha mies jätti kesken myllynkiven.
Sairastuiko, väsyikö,
totesiko, ettei tästä tule mitään.
Antoi periksi.
Kivi säilyi,
vaikka tuskaa sen takana emme tunne.
Ajatus kannattaa miestä,
kivi ei hevillä tuhoudu.
 --------------------

Näin naisen, joka sanoi,
ettei pelkää kuolemaa
lukuisten sairauskohtauksiensa jälkeen.
Hän kiersi halvassa ruokakaupassa
osaamatta ostaa mitään.
Minä en vältellyt häntä,
muut eivät tunnistaneet.
Pelkääkö hän jo nyt kuolemaa?
-----------

Usva laskeutuu.
Yöllä pitäisi tulla
kaikkien aikojen ukkonen.
Älä tule!
Ilmassa on liikaa odotusta.
-------------------