Pariisin runoja

Synnitön kaupungissa
Minussa ei ole syntiä, synninhalua, syyllisyydentuntoa.
Synnin kaupunki on Pariisi.
Tänään minua on yritetty saada useasti seksikapakkaan.

Jos yritän toisella sävelellä.
Kivellä, mistä nimet ovat kadonneet pois.
Katson niitä läpi.

Huonojalkaiset saksalaiset valloittajat täällä,
katsomassa, onko täällä niin kuin ennen.

Nämä ovat kalliita runoja,
kukaan ei niistä minulle maksa.
Maksan kaiken. Bulldogitkin kuulee, niitä Pariisissa rakastetaan.
Jaksettava kävellä.
Jossain vaiheessa isketään takaisin.

Minä en tunne kohteliaisuuden sääntöjä.
Sellaisia en ole tuntenut.
Monsieur.

Vastasyntyneet syntyvät kuolleena vastaanottaakseen elämän.
Kukaan ei ole valittanut elämästä. En minä. 

He luulevat
Kerjäläinen häädetään kirkon ovelta.
Madame, olkaa hyvä. Poistukaa.
Kerjäläisiä, kerjäläisiä,
sieltä yhdestä maasta ne tulevat.
Onko sinulla sitä ja sitä, asun kadulla, ei.
Minulla ei ole mitään.
Me kylvemme rahassa ja rakkaudessa, he luulevat.

Kuollut Jim
Siellä hän lepää, Jim Morrison.
Kaikilla on kiire hänen luokseen,
hänellä ei ole kiire minnekään.
Hän tuli kuolemaan Pariisiin.
Kiveä päällä, luut jäljellä.
Levätä voi kaukana kotoaan.
Häiritsevät ainoastaan tuntemattomat,
joille merkitset enemmän kuin
riitaantuneet, etäiset läheiset, entiset rakkaudet.
Väärennettyjä eivät ole
historian värjäämät tunteet, totuudet kuolleesta kuuluisuudesta.

Pariisittaret
Pikku pariisittaret,
löntystelevä kurjuus heistä kaukana.
Minä menetän sen järjen mikä minulle jäi.
Katsoessani teitä
säästän itseäni teitä varten.
Toivoa on, jos on aikaa.
Olen teistä kaukana, aika minusta.
Sielullani saan koskettaa.
Ne kuluneet ranskalaiset korot.
Minun pääni kääntävät jumalattaret.
Marttyyrit.




Kohteliaat kurjat
Amelien paikassa.
Sen jälkeen viiniä.
Viiniä.
Pigalle.
Pigallen baarin nurkassa mies
kaipaa olemattomia hiuksiaan.
Harmaita ennenaikojaan vanhentuneita miehiä.
Tuhmia tyttöjä riittäisi heillekin.
Humalaisilta lohkeaa aina rahaa.
Jos ei muuta. Surua ja valheita.
Kohteliaat kurjat Pariisissa.

Joi täällä
Ernest Hemingway kävi täällä ja joi.
F. Scott Fitzgerald myös.
Lukivat toisilleen kirjojaan.
Hinnat olivat silloin alhaalla ja katakombit.
Maineesi vei rahat minulta.
Kallis on etsijän tahto.
Tarjoilija hymähti minulle.
En ole varakas löytäjä ja ottaja.
Nuhjuinen runoilija olen.
Sain sen minkä kadotin takaisin.
Kaksi kertaa kävin luonasi.

Hiljainen hauta
Siellä he lepäävät.
Napoleon ja hänen poikansa.
Pojan haudalla ei hiljenny kukaan.
Hän sattui syntymään sellaisen miehen pojaksi,
joka ei suostunut katoamaan historiasta.
Hän oli suureellinen mies,
pojasta emme tiedä.
Unohdus on ottanut Joseph Bonaparten.

Kallis elämä
Montparnasse. Olitte kerran Pariisissa tekin.
Suomalaiset suuret, taiteilijat silloin.
Mistä puhuitte? Mitä joitte?
Teillä oli toisenne.
Yksi tuli. Muut perässä.
Humalassa yhtäaikaa absintista
pääsystä pois kylmästä, ilottomasta kotimaasta.
Rahalla sai paljon silloin.
Viinaa, naisia ja halvan huoneen.
Kallis elämä myöhemmin.
Kauniita sääriä meille, kiitos.

Viattomuuteni vietiin
Ei mikään niin kuin Pariisi.
Hän vei viattomuuteni. Varas.
Kerroin rakastavani kaupunkia.
Näin se palkittiin.
Mies rukoilee allahia ovensyvennyksessä.
Auttaako allah häntä?
Hänellä ei näytä olevan asuntoa.
En halua vastoinkäymisiä loppuelämäksi.

Sataa. Hetken päästä aurinko.
Kissa säikähtää minua.
Katoaa Montmartren hautausmaan suojaan.
Minun aikani Pariisissa loppuu.