Tukholman runoja

He tekevät onnelliseksi
Tukholmassa on vaikea saada olutta ennen yhtätoista.
Minä heräsin ikkunattomassa hytissäni
laivassa, joka ei enää kulje.
Aurinko näyttäytyy, mutta on hieman kylmä.
Hytin pienuus ja pimeys lamauttivat minut nukkumaan.
Kiinalainen tyttö viilaa kynsiään, ei ole huomaavinaan minua.
Haluaisin tilata.
Toisessa paikassa olutta kaataa minulle
vaalea, kaunis tyttö.
Tuoppi ja kauniit naiset
tekevät kenet tahansa onnellisiksi.
Niitä ei ole koskaan liikaa.
Ne lämmittävät, ei tunne itseään pieneksi.
Ärsyttävimpiä ovat turistit.
Miksi on kuvattava, miksi ei muistettava.
Minä vaan laihdun, en tahdo ravintoa.

Ihmiset rakkaudetta
Ihmiset kävelevät käsikkäin. Rakastavaiset.
Rakkautta on välkkyvissä yhteisissä unelmissa.
On löydetty, on saavutettu. Se tärkein rakkaus.
En sitä halua, vaihtoehtoni on toinen rakkaus.
Ihmiset heiluvat ilmassa.
Eläköön elämä, joka minulle annettiin.
Kiertoajeluni. Saa jäädä.
Muut tietävät mitä tehdä. Minä kierrän ja minä odotan. 

Kokeilu
Vanha mies kärrää rollaattorilla omaisuuttaan.
Kansankoti ei ollut hänelle onnistunut kokeilu.
Olisiko pitänyt jäädä Kurdistaniin?
Toisaalla hampaaton narkkari
yrittää syödä, mitä hampaillaan pystyy.
Ruotsissakaan kaikki eivät ole onnellisia. Jos missään.
Köyhät ovat samat missä liikutkin.
Valitsen ensi kerralla hotellini paremmin.

Hän muisti minut
Hän muisti minut.
Sytytti minulle kynttilän.
Niin vähään tyydyn. Niin vähä kohentaa yksinäisen mieltä.
Ei tarjoilijatar muista kaikkia kasvoja tuhansien joukosta.
Minun muistini. Se on niin lyhyt, se on niin pitkä.
Jos minulla olisi vain nälkä, loppumaton rakkauden jano.

Aamuyöllä Tukholmassa
Ne, jotka rakastavat musiikkia ja eläimiä,
voivatko he rakastaa ihmisiä,
heidän läpi kävelen, asemalle pois.
Saan nähdä unta, tulla pois. Hengenvaarallista.
Kuljen aamuyöllä Tukholman asemalle.
Ketään ei näy. Aivan hiljaista.
Kierrän kuninkaanlinnan. Siellä kummittelee.
Jokaisella linnalla ja kuolevaisella on kummituksensa.
Huomenna Pariisiin,
annan Tukholman nukkua.
Se oli minulle hyvä.