Kuvakertomus Pariisista

Papitkin ovat kännykkäajassa.

Jim Morrisonin haudalla. Pariisin hautausmaat ovat viehättäviä. Viihdyin niissä. Varsinkin ränsistyneet vanhojen aatelissukujen sukuhaudat, joita kukaan ei kaipaa herättivät mielikuvituksen eloon.

Asunnottomia Pariisissa riitti. Joskus teltta saattoi olla ihan keskuskaduillakin.

Pulut ovat aina kuvauksellisia kaupungista riippumatta.

Amelie-elokuva on uusimpia Pariisin turistiryntäyksen aiheuttajia.

Ernest Hemingway kantapaikassa.

Paraatia odotellessa.

Tämä kissa juoksi karkuun.

Romantiikan aikakauden museoissa olin puoliltapäivin ensimmäinen asiakas. Henkilökunta oli ikionnellinen hiljaisessa museossa kun sinne ilmestyin.

Napoleonhan se siellä. Vaikuttava hetki.

Montmartrea. Kävelin näitä katuja lähes jokapäivä.

Näkym turistien kansoittamasta Sacré-Coeur-kirkosta Pariisiin.

Viime viikon vietin Pariisissa. Pidin kovasti matkastani Pariisissa, vaikka täysin kommelluksittakaan ei säästytty. Ihmiset olivat pääosin minua kohtaan ystävällisiä ja englantikin luisti ranskalaisilta, ennakkokäsityksien vastaisesti.

Matkustin yksin niin kuin yleensä. En tuntenut itseäni yksinäiseksi. Vaikeaa se on miljoonien ihmisten keskellä.

Lempipaikkojani Pariisissa olivat Montmartre ja Montparnasse. Ne kuuluisat taiteilijakorttelit. Nykyisin ne ovat Pariisin kalliimpia alueita, joita turistit kansoittavat. Turisteistakin pääsee eroon, kun kiertelee vähän suosituimpien nähtävyyksien ulkopuolella.

Hotellini oli Pariisin syntisimmän alueen Pigallen vieressä. Pigalle vaikutti alussa kiehtovalta, mutta jossain jatkuvat ahdisteluyritykset saada minut seksibaareihin alkoivat yksinkertaisesti väsyttää.

Jotain tainomaista luovuutta herättävää Pariisissa on. Itsekin kirjoitin siellä paljon.

Lisää kuvia täältä.

Siinä se punainen mylly on. Uskomattoman kallis Moulin Rouge seksibaarien keskellä.