Katsottua: L/over - Ikuisesti minun: Kun ihanuus muuttuu hirviöksi!

 

Oli katsottava paljon kehuttu Maikkarin uutuusdraama L/over - Ikuisesti minun. Tai ne kaksi jaksoa, jotka tätä kirjoitettaessa oli mahdollista ilmaiseksi nähdä Katsomosta. 

Harmittaa, ettei sarjaa voinut katsoa kerralla loppuun, sillä imua siinä on ja lopputapahtumat jäivät kaihertamaan. Myös sarjan nimeen jälleen kerran luikahtanut englannin kieli kaihertaa myös fennomaanista mieltäni.

Sarjassa kustannustoimittaja Roosa (Krista Kosonen) rakastuu karismaattiseen kirjailijaan Juhaan (Jani Volanen). 

Aivan kuin hivuttaen kukkasten ja romanttisuuden jälkeen Itkevä mies -hittikirjan kirjoittanut Juha alkaa kontrolloida ja manipuloida Roosaa muuttuen kotityranniksi. Klassinen hirviötarina kontrolloivasta rakkaudesta. 

Mietin vaan, kuinka koulutettu kustannustoimittaja oikeassa elämässä suostuisi miehen jalkarätiksi. Mutta sarja onkin fiktiota.

Sarja kyllä toimii ja luokittelisin sen Suomi-draaman parhaimmistoon. Suomeen ei vuodessa kovin monta hyvää draamasarjaa edes mahdu. 

Näyttelijävalinnat ovat menneet nappiin. Krista Kosonen tavoittaa hyvin alistuvan, rakkaudenhaluisen naisen ja Jani Volanen on suorastaan nappivalinta hillittyä vaaraa uhkuvaksi kirjailijaksi. Ilmeisesti loppia kohden vaara yltyy pelkää uhkaa pahemmaksi.

Sarjan yhteydessä on puhuttu paljon narsismista. Jokainen ex-mieshän on muutenkin Suomessa narsisti. Minusta tämä Juha oli kahden jakson perusteella narsistia enemmän psykopaattinen kontrollifriikki, joka haluaa omistaa naisen täysin. 

Sarja oli myös ahdistavaa katsottavaa. Kun tunnistaa itsestäänkin Juhan piirteitä, niinpä olen päättänyt olla koskaan enää rakastumatta. Rakkaus tekee ihmisestä hullun. Se on mielenhäiriö.