Halleluja (runo)

Minulle sanottiin, vastaus löytyy, kun uskoo, 
huusin, ei vastausta, huusin, ei vastausta, 
hiljaisuutta, nimesi ja ristisi. 

Luulin, uskoa piti todistaa,
taivas, siellä, on,
olin pyytänyt, en antanut. 

Olin ollut siellä ennenkin, 
yksin huoneessa, yksin kävellyt,
yksin ennen, 
en kenenkään lippua kantanut, 
mutta kävellyt pois, 
olin kylmä ja olin valmis.

Kunnes kerroit, millaista täällä alhaalla on, 
et ikinä näyttänyt, 
millaista sen täytyisi olla, miten minun olla. 

Ehkä olit aina siellä ylhäällä, 
en oppinut rakkaudesta, en koskaan, 
hylkäsin ja hylätyksi tulin.
Ei se ollut itkuni, jota kuulit öisin. 
Se oli joku, joka ei nähnyt valoa. 
Olin kylmä ja olin rikki.

Sanoit, rukoilin turhaan, 
en edes tiennyt mitä rukoilin, 
mutta jos rukoilin, kuulitko?
Sanoja, joilla oli merkitystä.
En välittänyt, mitä kuulit.

Halleluja.

Tein parhaani, se ei ollut paljon.
En tuntenut ja kostin.
Kerroin totuuden ja tulen luoksesi, 
vaikka olen mennyt pois.

Seison kanssasi.

Halleluja.