Kirja-arvio: Krista Launonen - Kuvankauniit ja kuolleet: Näin luotiin täydellinen uhri

 

Krista Launosen Kuvankauniit ja kuolleet - Näin luotiin täydellinen uhri ei ole perinteinen truecrime-kirja tai tietokirja. Se on erikoinen yhdistelmä näitä kaikkia, ripauksella kirjoittajan omaa elämää. 

Jokainenhan meistä tietää, että nuoren kauniin naisen katoaminen tai kuolema henkirikoksen uhrina herättää median ja ihmiset. Uhrin kuva on kaikkialla. Aiheesta kirjoitetaan joskus vuosikymmeniä, kuten Kyllikki Saaren tapauksessa.

Mutta harvempi meistä truecrime-faneista ajattelee miksi näin on. Miksi Peran kuolema puukotuksen uhrina ryyppyringissä ei kiinnosta ketään, vaikka useimmat suomalaiset henkirikokset ovat juuri tällaisia. Miksi nainen ja kaunis nuori nainen uhrina on aina se kiinnostavin?

Tämän ns. ideaaliuhrin tarina juontaa jo taiteensa taidehistoriasta. 1800-luvulla kuolleet kauniit naiset olivat suorastaan fetissi taidepiireissä. Tuolloin kun kuolema oli jatkuvasti läsnä ja nainen vahvasti objekti, turmeltumaton tai turmeltu. Kumpikin sopi. Enkeli tai huora. Tätä sopi joko inhota tai palvoa.

Ensimmäinen ideaaliuhri oli Seinestä nostettu ns. Seinen Tuntematon, hymyssä suin vielä kuoltuaan. Launonen tosin paljastaa tarinan feikiksi. Olin tiedosta murtunut. Olen itsekin kirjoittanut runon Seinen tuntemattomasta ja monista muista julman kohtalon kokeneista kauniista naisista.

Launonen kirjoittaa monista muistakin tunnetuista henkirikoksien naisuhreista. 

Tylyimmän kohtalon koki kuolemansa jälkeenkin Mustaksi Dahliaksi nimetty nainen, jonka katkaistua ruumista esiteltiin lehdissä. Hän edusti sitä paheellista naista, koska tykkäsi liikkua baareissa. Vieläkin tietenkin naisuhria syyllistetään, esimerkiksi seksikkään pukeutumisen vuoksi.

Ei siitä niin kauan muuten ole, kun Alibissakin vielä julkaistiin kroppakuvia. Nyt tosin rikosuutisointi on siistiytynyt, vaikka kaikki truecrime toki on edelleen rikoksilla mässäilyä. Se siisteinkin. Ja myyvin uhri on kaunis ja nuori naisuhri.

Launonen nostaa myös erään transnaisen kohtalon viime vuosikymmeniltä. Transnainen uhrina on medialle ja varsinkin yleisölle  jo hankalampi pala, varsinkin jos hän ei ole virallisesti vielä nainen. 

Koko tarinan taustalla kulkee Launosen oma tarina, parantumaton syöpä, jota hän sairastaa. En tiedä mikä hänen vointinsa on nyt. Kuolema kulkee Launosen kintereillä ja se tekee kirjasta muistettavan ja syvemmän.