He kutsuivat häntä valkoiseksi kuolemaksi (runo)

He kutsuivat häntä valkoiseksi kuolemaksi.
Itse hän ei nimestään perustanut.
Hän pysytteli vaiti ja hiljaa, 
aivan kuten väijyessään seuraavaa tappoaan.
Kärsivällisesti, pimeästä pimeään. 
Hän ampui yllättäen, 
kaukaa kuului enää parahdus, 
valkeuteen laskeutui hiljaisuus, 
jälleen yhden vihollisen elämä päättyi,
joka valui punertavana valkeaan hankeen.
Kuin peto uhriaan 
hän taas väijyi, 
yhtä luonnon kanssa,
maailman kuuluisin kuoleman lähettiläs, 
Simo Häyhä,
ja he kutsuivat håntä valkoiseksi kuolemaksi.