"Eheyttäjät"
Kun mitään muutakaan ei jaksa kipeänä, niin olen jäänyt television orjaksi. Lukeakaan kun ei jaksa. Kirjoittaa jaksan aina.
Katselin Stephen Fryn dokumenttia homofobiasta ympäri maailmaa. Usassa ja ilmeisesti muuallakin järjestetään eheytyskursseja, joilla homoja yritetään saada heteroiksi.
Väkisin tuli mieleen, että voiko tuollaisilla kursseilla olla mitään muuta tarkoitusta kun rahastaa epätoivoisia, vaikka syytä epätoivoon ei olisi. Useinhan tuollaisille kursseille vanhemmat raahasivat teinejään. Eli eheytystä järjestetään sen takia, että vanhemmat saisivat mielenrauhan, että josko se poika ei nyt hintti olisikaan. Mitäpä väliä siitä lapsesta, kunhan lastenlapsia tulee. Yksi eheytyskurssilainen sentään tuli järkiinsä ja myönsi itselleen mitä on.
Miten ihmeessä ihmistä voi edes eheyttää jostain sellaisesta, jota se on luonnostaan. Jos on homo, niin on homo. Eihän sille mitään voi. Eheytyspsykiatri kehoitti asiakkaitaan ajattelemaan sitä hetkeä, kun kiihottui naisesta sen yhden ainoan kerran. Mahtaa olla upeaa seksielämää tulevaisuudessa ja jos eri sukupuolisen kumppanin löytääkin, niin voiko mikään olla enemmän väärin toista kohtaan.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ihmisillä on kova vimma muuttaa toisia kaltaisekseen. Tämä koskee muitakin asioita kuin pelkkää homoutta. Nykyisin lapsenkaan ei tarvitse kovinkaan paljon poiketa massasta, niin sitä kuskataan terapeutilta toiselle, että miksi se ei ole niin kuin muut. Täytyyhän sillä nyt joku sairaus olla.
Kaikenmaailman normeja ja suosituksia siitä, millainen äiti/isä/työntekijä/ihminen sinun täytyisi olla, riittää loputtomiin. Ja ihmiset itse ylläpitävät näitä normeja jäädessään niihin roikkumaan, koska muutkin tekevät niin. Jotkut väittävät, että näillä eväillä yhteiskunta pysyy kasassa, mitä siitä tulisi, jos kaikki tekisivät niin kuin haluaisivat.
Jotta kaikki ei olisi riittävän yksinkertaista, niin samaan aikaan kun ihmiset korostavat erilaisuuttaan yhä enemmän, niin henkisellä tasolla taas meitä kloonataan toistemme kaltaisiksi. Siihen ei edes ole eheytyskursseja tarvittu. Ihmisillä on vimma luoda toisista kaltaisiaan. Mitäs jos vain jokainen huolehtisi omista asioistaan.
Katselin Stephen Fryn dokumenttia homofobiasta ympäri maailmaa. Usassa ja ilmeisesti muuallakin järjestetään eheytyskursseja, joilla homoja yritetään saada heteroiksi.
Väkisin tuli mieleen, että voiko tuollaisilla kursseilla olla mitään muuta tarkoitusta kun rahastaa epätoivoisia, vaikka syytä epätoivoon ei olisi. Useinhan tuollaisille kursseille vanhemmat raahasivat teinejään. Eli eheytystä järjestetään sen takia, että vanhemmat saisivat mielenrauhan, että josko se poika ei nyt hintti olisikaan. Mitäpä väliä siitä lapsesta, kunhan lastenlapsia tulee. Yksi eheytyskurssilainen sentään tuli järkiinsä ja myönsi itselleen mitä on.
Miten ihmeessä ihmistä voi edes eheyttää jostain sellaisesta, jota se on luonnostaan. Jos on homo, niin on homo. Eihän sille mitään voi. Eheytyspsykiatri kehoitti asiakkaitaan ajattelemaan sitä hetkeä, kun kiihottui naisesta sen yhden ainoan kerran. Mahtaa olla upeaa seksielämää tulevaisuudessa ja jos eri sukupuolisen kumppanin löytääkin, niin voiko mikään olla enemmän väärin toista kohtaan.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ihmisillä on kova vimma muuttaa toisia kaltaisekseen. Tämä koskee muitakin asioita kuin pelkkää homoutta. Nykyisin lapsenkaan ei tarvitse kovinkaan paljon poiketa massasta, niin sitä kuskataan terapeutilta toiselle, että miksi se ei ole niin kuin muut. Täytyyhän sillä nyt joku sairaus olla.
Kaikenmaailman normeja ja suosituksia siitä, millainen äiti/isä/työntekijä/ihminen sinun täytyisi olla, riittää loputtomiin. Ja ihmiset itse ylläpitävät näitä normeja jäädessään niihin roikkumaan, koska muutkin tekevät niin. Jotkut väittävät, että näillä eväillä yhteiskunta pysyy kasassa, mitä siitä tulisi, jos kaikki tekisivät niin kuin haluaisivat.
Jotta kaikki ei olisi riittävän yksinkertaista, niin samaan aikaan kun ihmiset korostavat erilaisuuttaan yhä enemmän, niin henkisellä tasolla taas meitä kloonataan toistemme kaltaisiksi. Siihen ei edes ole eheytyskursseja tarvittu. Ihmisillä on vimma luoda toisista kaltaisiaan. Mitäs jos vain jokainen huolehtisi omista asioistaan.
osuit niin naulan kantaan, tätä päivää kuvaa niin hyvin tuo kaikki mitä kirjoitit. Massasta ei saa erottua, heti haetaan "vikoja" jos käyttäytyy, puhuu tai ilmaisee itseään jotenkin poikkeuksellisella tavalla..erilaisuudesta tulee jokin vika, josta on päästäv eroon?! Homous ei todellakaan ole mikään sairaus, josta pitää eheyttää. surullista että niin monissa maissa seksuaalivähemmistöillä on mitä kurjimpia ihmiskohtaloita, kun heitä ei hyväksytä täysivaltaisiksi kansalaisiksi tai ihmisinä yleensäkään. Nuo normit ja suositukset mistä puhuit ovat tosiaan menneet yli hilseen, moni lahjakas tai terävä lapsi/nuori on voinut leimaitua "hulluksi" tai kummajaiseksi, kun ei ole kuulunut joukkoon..mikä tätä yhteiskuntaa sitten vaivaa, kun tälläistä on? suvaitsevaisuus kasvatusta kuitenkin on ja asioista puhutaan nykyään vapaammin, mutta silti kuvaamasi blogi on ajankohtainen. Minkälainen on yhteiskunta, jossa yritetään muovata ihmisistä tiettyä muottia, normia? Mikä on se tarve ja motiivi, mikä ajaa siihen ja miksi sellaista ylipäänsä sallitaan niin suuressa määrin? eikö siinä nimenomaan kaivata kuoppia?
VastaaPoistaHulluintahan ajassamme on se, että vaikka toisaalta on länsimaissa vapaata kuin koskaan, niin ihmiset nyt itse luovat itselleen valtavia odotuksia ja pakkoja tietynlaiseen elämään.
VastaaPoistaniin vaikka vapaus ois tietyllä tapaa lisääntynyt, niin silti vaatimukset itseäänja muita kohtaan ovat kohtuuttomat, jopa epärealistiset. kummallista..
VastaaPoista