Pelastaisiko sinua kukaan, vai tuhoudummeko?
Tosielämässä näin käy valitettavan harvoin ja ihminen saa varsin rauhassa riistää henkensä.Kukaan ei kerro, kuinka ainutlaatuinen hän oli, vaikkakaan itsemurhan tehneet eivät sellaisia puheita olisi edes ymmärtäneet.
Elokuvassa enkeli näyttää, miten kurjaa elämää olisi ollut ilman päähenkilöä George Baileyta, joka itse on menettänyt uskonsa elämään ja ihmisiin. Elokuva on tietty elokuvaa ja harvemmin elokuvissa halutaan päätyä lopputulokseen, että ihmisen elämällä ei ole ollut mitään merkitystä. Elokuvassa muutos on mahdollista ja elämä on taas onnea täynnä.
Vailla suurempaa itsetuhon halua tai masennusta, pohtikaamme, kuinka paljon yhdellä ihmiselämällä on merkitystä. Aika vähän. Jos sinulla ei ole jälkeläisiä, katoat aika nopeaan koko maailmankaikkeudesta. Jopa ne, jotka taiteellaan tai muilla ansioillaan ovat piirtäneet jälkensä ihmiskuntaan katoavat siinä vaiheessa kuin ihmiskunta katoaa.
Muut jo huomattavasti aiemmin kuin sukulinja on loppunut.
Masentavaa vai helpottava tieto. Kukaan ei meistä ole ikuinen ja kenellekään ei meistä ole merkitystä kun kaikki loppuu syntyäkseen jossain uudelleen, mikä ei ole edes vielä materiaa. Kukaan ei tiedä, olemmeko jonkinlaisen jumalan tai avaruusolioiden oppimateriaalia.
Sen me vain tiedämme, että meidän olisi tämän tietoisuuden aikana tehdä se, mitä itse haluamme. Millään muulla ei voi olla merkitystä.
Niin...joskus kuulee sellaisia keskusteluita, jossa ihmiset pohtivat, minkälaisia jälkiä he mahtavat kuolemansa jälkeen jättää..sitähän ei tiedä..voihan niinkin ajatella, että ihminen, joka luulee, ettei hänen poismenonsa jälkeen ole mitään merkitystä, onkin sitten jälkeenpäin...tai päinvastoin. hetkessä eläminen onnistuu todella hyvin lapsilta ja joskus jopa aikuisiltakin, riippuen tietysti tilanteista ja lähtökohdista, olosuhteista..tietoisuus siitä, että elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt ja kallisarvoinen voi antaa sysäyksen sille, että sen haluaa käyttää huolella, elämällä sillä tavalla kuin itse näkee parhaaksi. ehkä loppujen lopuksi ei olekaan tärkeintä pohtia mitä tapahtuu kun katoamme (tai jatkamme elämää kenties, who knows) vaan mitä teemme kun vielä elämme? tuon elokuvan olen kyllä nähnyt, tosin siitä on aikaa...
VastaaPoistaSinänsä tuo elokuva ei ole huono. Se herättää kysymyksiä, onko elämällä merkitystä. Suurin osa ihmisistähän pitää elämäänsä ainutlaatuisena, vaikka loppupelissä kenenkään elämällä ei ole merkitystä. Jokainen katoaa.
VastaaPoistaEi huono, mutta aikamoisen naiivi, ainakin nykypäivänä. Tiesitkö, että tästäkin suunnitellaan uutta versiota tai jatko-osaa?
VastaaPoistahttp://variety.com/2013/film/news/its-a-wonderful-life-sequel-in-the-works-exclusive-1200850705/
Eli Al Bundy oli väärässä, siis mitä tulee jatko-osaan:
https://www.youtube.com/watch?v=ALidNJbl9P4
Esa:näetkö itse asian noin, ettei kenenkkään elämä ole ainutlaatuinen? enkä tällä tarkoita, että jonkun elämä olisi "arvokkaampi" tai "ainutlaatuisempi" kuin toisen...mä tas näen, että olit sitten syntynyt vaikka intiassa köyhissä oloissa kuin että jossakin vauraammissa oloissa, elämäsi on yhtä ainutlaatuinen ja arvokas..ja jos kenekään elämä ei ole ainutlaatuista ja että me katoamme, niin miksi me ollaan sit täs maailmassa? ;) ollaanko vain läpikulkumatkalla kunnes katoamme..vai onko meillä täällä jokaisella oma matka kuljettavna, jokaisella joku päämäärä..?
VastaaPoistaJust. Kertoo taas jostain, jos väännetään jatko-osa. Mutta katson sen silti :) Kyllä jokainen elämä on ainutlaatuinen, mutta tarkoitin, ettei koskaan kannata pitää itseään merkittävämpänä kuin muut.
VastaaPoista