Sateisen joulukuun mietelmiä

Katselen ikkunasta pikkulintuja lehdettömässä puussa. Näin se on kohta tämäkin vuosi ohi.

Pakko olla sen hokeman kanssa samaa mieltä, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin vuodet vierivät. Sitten taas yrittää kyllä tarkemmin takertua kaikkeen hyvään elämässä, mitä vanhemmaksi tulee.

Välillä olo on levoton. Tulevaisuus ja raha huolestuttavat. Jos eläisi jonkin alkuperäiskansan elämää, elämä on voisi olla helpompaa, vaikka se on kovempaa. Mutta kaupunkilaisen on vaikea elää pelkästään metsästämällä.

Rakkaus ja ystävät, ne ovat kyllä tärkeä juttu. Kaikki läheiset ihmiset. Muuten ihminen olisi aika yksin. Suurin osa meistä.

Ja työ on tärkeää. Se ettei ole toimeton. Sen arvon ymmärtää vasta sitten kun joutuu taistelemaan työstä.

Kyllä elämästä on oltava tyytyväinen. Jotain hyvää on tulossa. Ihminen ei murru, ainakaan silloin kun se luulee murtuvansa.