Kun sankarit paljastuvat konniksi
Ennen vanhaan sankarit pysyivät sankareina. Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan kaivellut heidän tekemisiään. Paitsi tietenkin nyt meidän aikanamme kaivellaan kaikkea, jota Trumpkin katkerasti kiroaa. Ja onhan sitä yksi jos toinenkin menneisyyden sankari paljastunut törkimykseksi, ellei peräti konnaksi.
Mutta kolme mielenkiintoista tapausta tulee viime ajoilta mieleen. Ensiksi oli tämä lelusalakuljettaja Rami Adham. Kiva setä, joka vie Syyrian leluja. Ai että, kuinka söpöä. Me kaikki, tai useimmat meistä haluavat ajatella hyväntekijöistä hyvää. Lelusalakuljettaja sitten laittoikin rahoja omaan pussiin ja muitakin rötöksiä taisi paljastua. Sellainen setä.
Nyt kärähti taas viime elokuussa Turun terrori-iskussa muita uhreja auttanut Hassan Zubier korvaushuijariksi. Hän toki menetti iskussa kävelykykynsä, jossa lienee rangaistusta jo ihmiselle loppuiäksi. Ja yritti pelastaa ihmisiä ja varmasti varaton ilman työtä. Hänen tapauksessaan armo voisi käydä oikeudesta.
Sitten oli tämä Metoo-kampanjan johtohahmo näyttelijä Asia Argento, kyynelsilmin törkyhollywoodtuottajia jahdannut nainen, joka itse ahdisteli tai tehdä enemmänkin alaikäiselle pojalle. Eli ahdistelija itsekin. Sankariviitta häneltä myös pois. Jos ei itse pysty pitämään näppejään kurissa, niin miksi vaatia sitä muilta.
Kaikesta tästä tulee väkisin mieleen, ettei kannattaisi sokeasti uskoa kenenkään hyvyyteen tai viattomuuteen. Sillä viattomia ei ole. Aikamme haluaa nostaa ihmisiä sankareiksi. Saahan heistä hienoja artikkeleita ja media tarvitsee sankareita siinä missä kansakin säilyttääkseen uskonsa tässä risaisessa maailmassa.
Se on ikävää, että jatkossa on vaikea uskoa sankareihin. Pitäisi selvittää heidän taustansa, ennen kuin uskaltaa uskoa kenenkään hyvyyteen. Se on surullista ja tämän sodan suurin tappio. Ja se, että kansakin kyynistyy, että koska tämäkin sankari taas paljastuu konnaksi.
Itse en kyllä ole koskaan lähtenyt sankarihysterioihin mukaan. Ehkä kateudesta tai epäileväisestä luonteestani johtuen. Viime aikojen tapahtumat huomioon ottaen, ehkä hyväkin näin.
Mutta kolme mielenkiintoista tapausta tulee viime ajoilta mieleen. Ensiksi oli tämä lelusalakuljettaja Rami Adham. Kiva setä, joka vie Syyrian leluja. Ai että, kuinka söpöä. Me kaikki, tai useimmat meistä haluavat ajatella hyväntekijöistä hyvää. Lelusalakuljettaja sitten laittoikin rahoja omaan pussiin ja muitakin rötöksiä taisi paljastua. Sellainen setä.
Nyt kärähti taas viime elokuussa Turun terrori-iskussa muita uhreja auttanut Hassan Zubier korvaushuijariksi. Hän toki menetti iskussa kävelykykynsä, jossa lienee rangaistusta jo ihmiselle loppuiäksi. Ja yritti pelastaa ihmisiä ja varmasti varaton ilman työtä. Hänen tapauksessaan armo voisi käydä oikeudesta.
Sitten oli tämä Metoo-kampanjan johtohahmo näyttelijä Asia Argento, kyynelsilmin törkyhollywoodtuottajia jahdannut nainen, joka itse ahdisteli tai tehdä enemmänkin alaikäiselle pojalle. Eli ahdistelija itsekin. Sankariviitta häneltä myös pois. Jos ei itse pysty pitämään näppejään kurissa, niin miksi vaatia sitä muilta.
Kaikesta tästä tulee väkisin mieleen, ettei kannattaisi sokeasti uskoa kenenkään hyvyyteen tai viattomuuteen. Sillä viattomia ei ole. Aikamme haluaa nostaa ihmisiä sankareiksi. Saahan heistä hienoja artikkeleita ja media tarvitsee sankareita siinä missä kansakin säilyttääkseen uskonsa tässä risaisessa maailmassa.
Se on ikävää, että jatkossa on vaikea uskoa sankareihin. Pitäisi selvittää heidän taustansa, ennen kuin uskaltaa uskoa kenenkään hyvyyteen. Se on surullista ja tämän sodan suurin tappio. Ja se, että kansakin kyynistyy, että koska tämäkin sankari taas paljastuu konnaksi.
Itse en kyllä ole koskaan lähtenyt sankarihysterioihin mukaan. Ehkä kateudesta tai epäileväisestä luonteestani johtuen. Viime aikojen tapahtumat huomioon ottaen, ehkä hyväkin näin.
Kommentit
Lähetä kommentti