Katsottua: The Crown 3. kausi: Kuningatar vaihtui onnistuneesti

Katsoin heti tuoreeltaan The Crownin kolmannen kauden. Netflix on jälleen pumpannut rahaa ykköstuotantoonsa, eikä turhaan.

Kuningatar vaihtui erinomaisesta Claire Foysta myös erinomaiseen Olivia Colmaniin. Varttuneempaa keski-ikäistyvää kuningatar Elisabethia näyttelevä Colman näyttelee niin samantyylisesti, pienieleisesti ja ilmeillä kuin Foy, ettei eroa oikein edes huomaa. Muuta kuin iästä.

Kolmas kausi keskittyy brittien kuningasperheen elämään vuosina 1964-1977. Noihin aikoihin ajoittuu brittien imperiumin lopullinen mureneminen ja myös kuningasperhe menetti taianomaisuutensa. Kansa kuohuu, pääministerit vaihtuvat, mutta kuningatar pysyy.

Sarjassa kuningasperhe yrittääkin pr-työtä kansan suhteen, mutta skandaaleja aiheuttaa tuttuun tapaan prinsessa Margaret, jota nyt näyttelee kovan luokan tähti Helena Bonham-Carter. Hän näyttelee ihan hyvin, mutta suurin ongelma on se, että hän on eittämättä porukan suurin tähti etukäteen ja se vain syö roolia.

Elisabethin tytärtä prinsessa Annea näyttelevä Erin Doherty jäi mieleeni sekä prinssi Philipin omalaatuista Alice-äitiä näyttelevä Jane Lapotaire. Molempien rooli on pieni, mutta he tekevät sen kunnialla.

Alicen tarina olikin mielenkiintoinen mielisairaaloista nunnaksi ja lopulta palatsiin britteihin kuolemaan, kun hänet pelastettiin Philipin synnyinmaasta Kreikasta vallankaappauksen alta. Sarjassa Philip oli laitettu häpeämään äitiään, mutta totuutta ei taida tietää muuta kuin hän itse.

Eräs ystäväni huomautti, että prinssi Charlesia on kohdeltu sarjassa silkkihansikkain. Se pitää paikkaansa. Kolmannella kaudellakin Charles on kuvattu herkkänä ja lahjakkaana poikana, jolla riittää myötätuntoa jopa suvun halveksumalle luopiokuninkaalle Edwardille.

Charles pelattiin ulos suvun toimesta myös suhteessaan Camillaan, nykyiseen vaimoonsa ja oikeaan rakkauteensa. Ensi kausi näyttää, muuttuko Charlesin kohtelu kuin Diana astuu kuvioihin. Charlesin veljet Andrew ja Edward on häivetetty sarjasta kokonaan pois, mikä tuntui hieman ihmeelliseltä. Heitä ei näkynyt edes kulisseissa.Edward sentään syntyi samana vuonna kuin mistä kausi alkoi.

Crown on niin uskottava sarja, että pahoin pelkään, että monet ihmiset luulevat kaikkien sen tapahtuminen olevan täysin totta, vaikka taiteellisia vapauksia on luonnollisesti käytetty. Sillä on valtava arvo lähihistorian tuomisessa kiinnostavaksi ihmisille, joita historia ei muuten kiinnosta.

Käsikirjoituksessaan Peter Morgan pääsee kuitenkin historian ja realiteettien ulkopuolelle ja tavoittaa tunteita. Harvassa nykypäivän sarjassa pystytään enää samaan.