Viulunsoitonopettajatar (runo)

Hän on  kaunis.
Kauniimpi kuin oppilaansa.
Hän odottaa oppilastaan.
Oppilas on ujo ja arka.
Ihailee opettajartaan.
Haluaa miellyttää häntä.
Opettajatar ei tästä tiedä.
Jos tietää, ei paljasta.
Se on osa leikkiä,
jossa sanoja ei sanota,
jossa tunteita ei paljasteta.
Opettajatar sen keskellä,
tietämättömänä.
Oppilas odottaa,
hänkin tietämättömänä.