Kirja-arvio: Gertrude Stein - Pariisi Ranska: Omalaatuinen kuvaus ranskalaisuudesta

 

Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla vaikuttaneen amerikkalaisen, mutta ranskalaistuneen Gertrude Steinin Pariisi Ranska on kyllä yksi erikoisimmista romaaneista, jonka olen lukenut.

Se on eräällä tavalla vain loputonta jaarittelua ranskalaisista, mutta kuitenkin siitä löytyy jokin tolkku kaikesta toistosta ja hitaasta tyylistä huolimatta. Sillä aina välissä kun osaa olla tarkkana löytyy helmiä joukosta.

Eihän sen toki ole ollut tarkoituskaan olla mikään perinteinen juonoromaani vaan jonkinlainen elämäkerran ja ranskalaisuuden tietooppaan välimuoto, juuripa siitä viime vuosisadan alkupuoliskolta. 

Pariisissa viihtynyt Stein kirjoitti kirjan maaseudulla toisen maailmansodan korvilla. Ihme kyllä amerikanjuutalainen Stein sai olla rauhassa natsien ahdistelulta, mutta kuoli pian sodan jälkeen. 

Stein oli keskeisiä kirjallisuuden hahmoja Ranskassa, vaikka ei tämän kirjan perusteella häntä voi ainakaan neroksi sanoa, ellei hänen todella omalaatuinen tyylinsä sitten ole sitä neroutta. Stein piti kyllä itseään tietenkin arvossa.

Oppaana tämä kirja ranskalaisuuteen toimii. Ranska ja ranskalaiset ovat muuttuneet tosin muuttuneet jo 80 vuodessa paljon, mutta tuskin niin paljoa kuin suomalaiset. Ranskalaiset kun ovat olleet ylpeitä omasta kulttuuristaan ja historiastaan, eivätkä amerikkalaistuneet kuten monet muut kansat.

Kirjan mainostetaan muuten avaavan myös Steinin lapsuutta Usan San Franciscossa ja muutenkin, mutta sitä ei kirjassa ole kuin häviävän pieni osa.