Elokuva-arvostelu: Napoleon: Elokuva jää sieluttomaksi
Odotin Napoleon-elokuvaa jo kauan, mutta tuoretta Napoleon-elokuvaa ei silti kovin moni ollut saapunut katsomaan. Peruselokuvakuvissakävijälle ehkä aihe ei ole kiinnostava. Minusta oli, sillä olenhan käynyt pyhiinvaellusmatkalla Napoleonin haudallakin.
Napoleonista on tehty useampikin elokuva sekä Napoleonin käymistä taisteluista vielä erikseen. Ridley Scottin ohjaama Napoleon-versio oli hienoinen pettymys. Siinä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta elokuvan pituuteen nähden, en oikein löytänyt siitä sielua.
Miksikö?
Mestarinäyttelijä Joaquin Phoenix ei oikein mielestäni pystynyt uimaan Napoleonin liiveihin. Ei ainakaan sillä tavalla, että se olisi sytyttänyt sinänsä näyttävää elokuvaa tuleen. Pelkät näyttävät taistelukohtaukset eivät oikein enää sytytä teini-iästä ylipäässyttä ja oikein muuta ei sitten löytynyt.
En tiedä, olisiko syynä Phoenixin vaisuuteen se. että häneltä on tottunut odottamaan mestarillisia roolisuorituksia ja että hän on amerikkalainen. Ei hän voi tuntea ranskalaista maailmaa siinä missä ranskalainen tuntee. Ja joo, muistan että Napoleon oli Korsikalta.
Parhaimmillaan elokuva toimii Napoleonin ja Josephinen raastavan ja omituisen rakkaustarinan kuvaajana. Se kertoo, kuinka ei ole voi olla yhdessä, mutta ei erikseenkään. Joskin onnetonta Josephinea näytellyt Vanessa Kirby on saanut roolilleen vähäiset eväät jo käsikirjoituksessa.
Pahimmillaan elokuva kulkee kuin koulun historiakirja taistelusta ja tapahtumasta toiseen oikein kiinnittymättä mihinkään, jopa Napoleonin tappioon ei ole saatu henkeä. Sivuosahahmot jäävät entistä enemmän sivuosaan, varsinkin kun pääpari ei kanna hekään elokuvaa.
Näillä eväillä elokuva olsii toiminut lyhyempänä tai sitten pidempänä versiona suoratoistopalveluissa tarinaa syventäen, kuten ilmeisesti on tarkoituskin. Mutta tuskin tällä elokuvalla Pariisissa saadaan ylistäviä arvioita siltikään.
Kommentit
Lähetä kommentti