Kirja-arvio: Knut Hamsun - Nälkä: Kurjuutta ja kävelyä tympeillä kaduilla!

 

Köyhyyskuvauksia riittää kirjallisuudessa ja sekä kirjailijan omia kamppailuja nälän ja kurjuuden kanssa. Se kun on tullut tutuksi lähes kaikille jossain vaiheessa.

Nykyään vähemmän, sillä sossu nyt ainakin toimii, jos ylpeys vaan riittää sossuun mennä tahi ruokajonoon. 

Minulla on riittänyt, muuten olisinkin talsinut pitkin katuja ihmettä odottaen, kuten Knut Hamsun teki 1800-luvulla Kristianiassa, nykyisessä Oslossa, sentatessaan lehtiä läpimurtoa odotellessa. 

Hamsunille köyhyydestä oli hyötyä. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjallisuutta mullistaneen Nälän, jossa nimetön hahmo kärsii ja sinnittelee haaveissaan. 

Nälkä tuntuu vieläkin tuoreelta kirjalta, sen psykologinen ote toimii yhä. Ihmiset ovat tympeitä köyhälle, kuten ovat nykyäänkin, mutta aina löytyy toivon hippunen tai toivoa antava ihminen jatkaa.

En tiedä, paljonko Hamsun on velkaa Rosebudille uuden suomennoksen tehneelle Timo Korpille. Ainakin suomennos toimii helvetin hyvin. 

Hamsunin kirjailijahahmo on kiehtova. Se on samaan aikaan ylpeä, jopa suuruudenhullu ylimielinen otus. Samaan aikaan hauras silkan nälän ja heikon psyyken takia. Hän joutuu kuitenkin alistumaan yhteiskunnan normien ja ennen kaikkea rahan edessä alistumatta kuitenkaan kerjuulle.

Loppuratkaisua pohjustetaan oikeastaan huomaamatta ja se tulee yllättäen, kunnes tajuaa Hamsunin taitavan lukijan käsittelyn toimineen.

PS. Tutustu myös verkkokirjaani Rumasatu. Siinä on samoja elementtejä kuin Hamsunin Nälässä.