Sopeutumattomat työlaitokseen? Kyllä näin tapahtui

 

Luin tuossa hiljattain yhdellä silmälläni sinänsä erinomaisen kirjan Suomen työlaitosten historiasta. Kyllä. Sellaisiakin on ollut. Ne olivat ikään kuin vankiloita niille, joita ei voitu vankilaan tuomita, mutta joita vitutti katsella ja joiden olemassaolo ärsytti.

Niihin roudattiin kaikki yhteiskuntaan sopeutumattomat. Eli pääasiassa juopot, narkkarit, huorat ja yllättävää kyllä, elatusapuvelvollisuutta pakoilevat ukot. 

Heitä kutsuttiin kansan suussa rivosti vittuvelkaisiksi. Kannattaa muistaa että ennen ei edes varmaksi aina voinut sanoa, oliko lapsi oma, jos siitä oli epäilystä. Ennen ei Kela maksellut renttujen ruokkoja.

Joku varmaan nyt innostuu, että perkele. Hyvä idea. Ei muuta kuin työleirelle kaikki loiset loisimasta. Sinne metsään risuja keräilemään. Jotain pakkoa niille on saatava sossun avustuksia vastaan. Vankilassakin pääsisivät helpolla.

Ja ennen tosiaan jos sai sinänsä olematonta köyhäinapua eikä pystynyt niitä kuittaamaan, niin saattoi kunta passittaa työlaitokseen oppimaan ihmisiksi olemista. Lähes kaikilla työlaitosten asiakkailla oli päihdeongelmaa, jonka tietenkin ajateltiin paranevan töitä tekemällä. 

Nykyäänhän ihaillaan taas tuota rankaisukulttuuria kurjille, vaikka aivan kuten ennen, niin nykyäänkään suuri osa ei edes pysty töihin. Kuten ei työlaitoksissakaan. Työlaitosten tehtävä taisi ollakin tyydyttää valtaväestön vihaa ja kostonhimoa.

Varmaan olisin itsekin nyt työlaitoksessa ojaa kaivamassa kun en ole sopeutunut tähän yhteiskuntaan eikä sillä nykyään edes tunnu olevan käyttöä minulle.