perjantai 7. elokuuta 2009

Madonnan Helsingin konsertti 6.8.2009


Ajattelin kirjoittaa otsikoksi Popin kuningatar katoavalla areenalla, mutta luovuin aikeesta. Ei Madonna katoamassa ole, sen todisti Madonnan keikka, joka ei musiikilliselta anniltaan ollut täysin ylivoimainen, mutta kaukana surkeasta.

Jähmeämpää suomalaista jurrikkaa on vaikea saada pomppimaan muun kuin hevin tahdissa. En ollut varsinainen Madonna-fani ennen keikkaa, mutta nyt olen. Ja vähän lantio heilui minullakin, lämpenen vain hitaasti. Kaikki tykkäävät Madonnasta,  vaikka kysyttäessä väittävät muuta.

On hankalaa kirjoittaa Madonnasta, kun kaikki mahdollinen on kirjoitettu viimeiseen pisaraan asti. Minulla ei ole salakuvia näyttää teille, mutta yritän parhaani. Sillä Jumala rakastaa yrittäjiä.

Madonnan keikalla äänentoisto pelasi hyvin, sen kuuli aivan hyvin taakse. Kuten arvata saattaa, niin vilauksen Madonnasta näimme aivan vasta lopussa. C-katsomosta ei luonnollisesti ollut parhaat näkymät. Mutta löysimme C-katsomon parhaat paikat, ja se vilaus siis nähtiin. Screenit olivat muuten aika säälittävän pienet, mutta ilma oli kuin morsian.

Madonnan esiintymisvaatetus on yleensä ollut varsin niukka ja nytkin Madonna esitteli sen oikean "roiskeläpän", jolle Rosa Meriläinenkin kalpenisi. Minun makuuni Madonnan lavalla oli vähä liikaakin touhua ja tanssijoita, kun tykkään pelkistetymmästä meiningistä.

Madonnaa lämmitteli joku DJ, jonka nimeä en muista. Eipä se yleisöä hirveästi sytyttänytkään. Reivikansa taisi olla jossain muualla. Madonnan keikalla oli taas yleisöä yli sukupolvien. Naisia ehkä hienoinen enemmistö, mikä ei nyt yllättävää olekaan. Mitään tungosta ja paniikkia ei ainakaan kahdeksan maissa ollut sisälle, eikä edes keikan loppuessa uloskaan. Rähinää vielä vähemmän.

Suomalainen on aina suomalainen ja kiivaimmat tunteet heräsivät kaljajonossa. Ja sitä jonotettiinkin, puolitoista tuntia, kun pukumiestä tuppasi sivusta ohi. Mutta kyllä se seitsemän euron kalja maistuikin sitten hyvältä. Jopa kaljajonossa oli olosuhteet huomioon ottaen hyvä tunnelma. Jos ihmisiä on yli 80 000, niin kukaan tuskin odottaa selviytyvänsä jonottamatta. Paitsi tietenkin kiilarit. Kuulin sellaisenkin neuvon jonossa, että aina kannattaa seurata isointa lesboa. Olisi pitänyt kai jostai sellainen etsiä. Niitä vessajonoja en kyllä muuten kokenut itse.

Jätkäsaari, vanha satama, ei ole keikkapaikkoina kaunein, mutta omaa jylhää kauneutta siinä oli. Varsinkin illan pimentyessä. Ehkä siihen vaikutti sekin, että jokainen tiesi tapahtuman olevan ainutkertainen.

Mutta jos palataan musiikilliseen antiin, Madonna veti varmaan aika perussetin. Vanhat hitit tulivat ja yleisö oli tyytyväinen. Ihailla täytyy viisikymppistä Madonnaa notkeudestaan ja laulaakin pystyy hengästymättä sillä showlla. En tiedä Madonnan muista keikoista, mutta välillä hän vaikutti etäiseltä kuin kuningatar ja sitten taas läheisemmältä. Mutta jo pelkästään tieto, että yksi maailman kuuluisimmista ihmisistä on parin sadan metrin päässä itsestään toi omaa värinää.

Tässä ikuistamiani hetkiä kuvallisena konsertista:



Tässä sitä purkaudutaan konsertista. Taidekuvaksi meni.



Tyrkyllä A-katsomoon. Tämän lähemmäksi en päässyt Madonnaa.



Siellä se on jossain valon takana.



Tunnelmavalaistus.




Taidekuvaksi meni tämäkin.



Onneksi nyrkkeiltiin vain lavalla.




Anniskelualueella ei saanut istua, mikä oli aika kohtuutonta puolentoista tunnin jonotamisen jälkeen. Joku jonosta haettiin ambulanssillakin.



Tämä on miltei yksi parhaimmista kuvistani.



Siinä se nyt on valtaistuimellaan.



Tuolla ne v....n vipit ovat ylhäällä huvilallaan...



Nämä pallot kertoivat missä on vessa ja ruokaa ja ensiapu. Ilman niitä ei tungoksessa oli löytänyt. Jonon päätäkin me kilteimmät oikein etsimme.



Suomalaisilla riittää kärsivällisyyttä, kun on kyse kaljasta.



Järkkärit olivat kilttejä.



Tässä sitä tepastellaan konserttiin.



Jos ei jeesustelijat niin sitten harekrisnat.



Vessajononkin onnistuin löytämään.



Tässä vaiheessa vielä ei kuvattu, mutta takaisin tullessa meitä kuvattiin parvekkeilta varmaan Varttiin etc.



Vantaalainen Helsingissä...



Lipunomistajan on helppo hymyillä. Tässä ei vielä Madonna-paitaa päällä. Jännää miten paljon reaktioita herättää, kun miehellä on Madonna-paita.

Mikä on oma Madonna-suosikkibiisinne? Tässä omani: Ray of light. Tuli keikalla muuten tämäkin biisi.

Lisää kuviani keikalta löytyy kuvasivultani.

Ja tässä Madonnasta aikaisemmin kirjoittamaani kirjoitukseeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe