Me teeskentelijät

Huh, nyt voi paperinpyörittäjäkin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että on kroppa väsynyt ruumiillisesta työstä. Muutin nimittäin seitsemän tuntia siskon perhettä isompaan kämppään kiitos ahtaiden hissien.

Coca-Cola Company lähestyi Ankkarock-kansaa Korson asemalla jakamalla ilmaista Fantaa ja saimme napattua muuttoauton kyytiin jokusen pullon. Kerrankin joku markkinointi tapahtuu juuri oikeaan aikaan, kun sitä tarvitsee.

Yritin muuten piruuttani akkreditoitua Ankkarockiin bloggarina kokeillakseni, että pidetäänkö niitä bloggareita niin merkittävinä kuin kirjoitetaan. Eivät tietenkään suostuneet. Pitäkööt festarinsa. Minä menen torstaina Madonnaa katsomaan. Ja ihan tolkuttoman kalliit liput ostaneena.

Mutta itse päivän epistolaan. Yleensä kun ihmisiltä kysytään, niin kaikki vastaavat, että olen kovin rehellinen ihminen ja lisäksi väitetään, että olen niin suorapuheinen kun olen läpeensä rehellinen.

Sehän ei voisi olla kauempana totuudesta. Teeskentelijöitä me olemme. Mietitään, kuinka monesta asiasta ihminen voikaan teeskennellä. Vastaus on lähes kaikesta, eikä tarvitse olla empatiakyvytön kiiluvasilmäinen psykopaatti.

Alkoholinkäyttö on yksi suosituimmista teeskentelyn aiheista. Kaikki juovat ystävien kanssa vain viiniä, tietenkin juuston kera. Totuushan on, että mäyräkoira poikineen saattaa mennä joskus perinteinen perjantaikossukin. Tai nykyisen lähiövirkamiehen uusi työvaruste, kaljasalkku. Alkoholiin suomalaiset eivät yksinkertaisesti koskaan opi suhtautumaan luonnollisesti. Eikä ainakaan rehellisesti.

Ja lääkärillä sitä vasta teeskennelläänkin. Lääkärille kerrotaan ne asiat, jotka halutaan kertoa. Selkää kolottaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ylipainon kanssa. Ja lääkärit sitten mokoman käskevät pudottamaan painoa. Se tosin kuulostaa aina hyvältä, jos ei tiedä, mikä potilasta oikeasti vaivaa. Muistathan sitten liikkua. Ja ihmisellä ei ole aikomustakaan muuttaa elämäntapojaan.

Ja lapsista vasta teeskennelläänkin. Lasten kun pitäisi lukea kolmevuotiaana ja olla kaikinpuolin ylivertaisia muihin lapsiin verrattuna. Niinpä jos perheessä on useampi lapsi, niin mieluiten kerrotaan siitä lahjakkaammasta, eikä siitä villistä Jesse-vekarasta, joka käy koulupsykologilla jo ekalla luokalla. Lapsella kun ei saisi olla mitään vikoja.

Koko elämä on itseasiassa teeskentelyä. Töissä vedetään roolia, että kaikki on hyvin, vaikka kaikki olisi päin helvettiä. Parisuhteessakin voidaan roikkua kulissien takana tai tottumuksesta jopa hamaan loppuun asti. Ystävillekin teeskennellään, että hyvin menee puhumattakaan naapureista. Jos joku heidät vielä sattuu edes tuntemaan.

Teeskentelyn perusta on, että hyvin täytyy mennä. Sitten kun menee riittävän huonosti ei ole enää tarvetta teeskennellä. Ja kun menee riittävän hyvin, ei tarvitse silloinkaan teeskennellä.

Onneksi.

Luettua: Luin Kotiteollisuus-bändin Jouni Hynysen pakinakokoelman Rakkaudella, Hynynen. Ennakkoasenteeni oli tietenkin epäilevä, mutta silti nappasin kirjan Prisman alennushyllystä. Onneksi nappasin. Hynynen on tyylissään erinomainen kirjoittaja. Hän tarttuu ihmisten teeskentelyyn sekä naisiin, Radio Novaan, viiksimiehiin ja sauvakävelijöihin. Jos tekstiä ei ota liian vakavasti, niin kirja on sujuva ja viihdyttävä. Ilmeisesti vain rokkarit uskaltavat kirjoittaa pelkäämättä ikäviä reaktioita. Heidän kun kukaan ei odotakaan kirjoittavan asiallisesti ja anteeksipyydellen.

Viime aikoina minua ovat kiinnostaneet mehiläiset. Ehkä ihailen niiden järjestäytynyttä, joskin kovin epädemokraattista yhteiskuntaa. Parvekkeeni on kesän ajan toiminut väsyneiden hyönteisten levähdyspaikkana, kuten tämänkin väsyneen pörriäisen.

Jo useamman vuoden olen käyttänyt Luukku.com -sähköpostia, mutta nyt mitta alkaa  täyttyä. Se on hidas ja siihen ei mahdu oikein mitään. Paitsi tietenkin maksullisena. Silloin ei tule tolkttomasti roskapostiakaan kuten muuten tulee. Maikkari mainostaa sivujaan eniten käytyinä, ei ihme, sillä luukku ohjaa väkisin maikkarin sivuille. Jos luukku-posti ei olisi niin monessa mukana, niin luopuisin siitä hyvinkin vilkkaan.  Tosin Googlen gmail-postikaan ei ole ongelmaton.

Googlen adsense-ohjelmassakin on vähän huijauksen makua. Ihmisiä houkutellaan ottamaan mainoksia sivuilleen, mutta kävijöitä et mainoksen klikkaajia pitäisi olla tolkuttomasti, ennen kuin saa tuloja. En suosittele sitäkään, jos sellaista pohditte.

Mutta kuluttajamarinaosuuden jälkeen jotain hauskaakin. Pulttibois-klassikko Heikki et Kaija  by youtube. Olkaapa hyvä.