Suuri kuntasivutesti

Kuntien nettisivut eivät keikistele juuri julkisuudessa, eikä niitä julkisteta suureellisesti, mutta ne ovat kansalaisten yksi eniten käyttämistä sivustoista. Liekö Kela ja verkkopankit vain voittajia. Olen puuhannut työni puolesta muun ohessa kuntien nettisivujen parissa jo kohta kymmenen vuotta, joten luulen niistä jotain ymmärtäväni, vaikka tutkintoa alasta en ole suorittanutkaan.

Yleensähän kun ihmisiltä kysytään, niin kuntien sivut ovat automaattisesti harmaat ja byrokraattiset. Niitäkin kyllä löytyy, mutta täysi totuus se ei ole. Mutta pelkoa kuntien sivuilla on räväyttää, mutta kun kunnilla ei ole kohderyhmää ja niiden täytyy miellyttää kaikkia. Kuntien sivuilta ei myöskään usein löydy mitään kuntalaisten palautteiden perusteella. Sekin voi pitää paikkaansa, mutta millä muulla yrityksellä on yhtä paljon palveluja kuin suurella kunnalla. Ja ihmiset ovat vaativampia kuin ennen, kymmenen vuotta sitten nettisivuilta ei osattu vielä paljoa vaatia. Ajantasainen tietokin oli jo plussaa.

Kuntien nettisivujen ylläpito ja suunnittelu on epäkiitollista työtä, harvoin siitä kiitoksia saa. Oma työnsä on jo kuntien vanhemman henkilökunnan motivoiminen ja se, että he ymmärtäisivät, kuinka tärkeitä nettisivut ovat nykypäivänä.

Sen verran on vuosien varrella oppinut, että paljon on kiinni teknisen alustan toimittaneesta yrityksestä ja sen palveluasenteesta asiakastaan (kuntaa) kohtaan. Sopimukset näiden firmojen kanssa on korkeampaa tiedettä ja rahastuksen makua. Kuntalaiset puolestaan etsivät palveluja eikä niinkään uutisia, joita me tiedottajat taas rakastamme.

Kunnalla on oma viestinsä, minkä se haluaa välittää. Se harvemmin onnistuu haluamalla tavalla median kautta.

Paljon on kiinni kunnan koosta sivujen suhteen. Ison kaupungin on paljon vaikeampaa luoda käytettävät sivut kuin pikkukunnan, joilla palveluja on niukasti. Kunnan maine vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Esim. Vantaan sivuja kritisoidaan jo Vantaan herättämän mielikuvan perusteella.

Mutta jos tällä kertaa vertailisin viiden suurimman kunnan nettisivuja etusivun herättämän mielikuvan perusteella. Se ei ole tietenkään koko totuus, mutta etusivun perusteella käyttäjät luovat mielikuvansa. Ja ko. sivuja olen tahkonnut työni puolesta väsymykseen asti vinkkejä etsien ja vertaillen.

Espoon sivuista olen pitänyt. Värimaailma on mukava. Hailakka tosin niinkuin kaikilla kuntasivustoilla. Yksi vaikeimmista asioista on innostaa ihmisiä mukaan päätöksentekoon. Espoossa sitä yritetään Avoin Espoo-sivuilla. Espoon sivuilla bannerit ovat mukavassa järjestyksessä ja ajan hengen mukaan uutiset sivun keskellä.

Helsinki uudisti hiljattain sivunsa ja kirjavat sivut ovat saaneet yhtenäisen ulkoasun. Se paransi heti sivujen sekavuutta ja käytettävyyskin on parantunut huimasti vuosien takaisesta. Eivät Hesan sivutkaan väreillä hehkuta, mutta pahempaakin on nähty. Yliopisto on vienyt Helsinki.fi-osoitteen, joka ohjaa heti ihmisiä väärään osoitteeseen, vaikka sieltä näyttävästi Hesan sivuille pääseekin. Hesan karttapalvelua käytän itsekin aktiivisesti. Se on toimiva.

Helsingillä sivujen teko on vaikeinta, sillä sen koko on omaa luokkaansa, mutta toisaalta sillä on etujakin pääkaupungin asemastaan. Vanhojen kaupunkien on helpompi luoda identiteettiä kuin Espoon ja Vantaan.

Vantaan sivuja en voi objektiivisesti arvioida, koska olen jäävi. Mutta sanottakoon, että sivut uudistuvat. Vantaan sivupohja on muita kaupunkeja vanhempi ja se luonnollisesti näkyy sivuissa.  Itse olen pitänyt Vantaan sivujen uutisten helposta löytymisestä.

Tampereen sivut ovat saaneet sitten viime näkemän kasvojen kohotusta. Harmaa toimii yllättävän hyvin netissä varsinkin sinisen kanssa. Tampereen sivuista tulee jotenkin rauhallinen vaikutelma. Pääuutinen tulee mukavasti sivuilta esille. Mutta Tamperehan on hyväntuulisten ihmisten kaupunki.

Turun sivut olivat ennen yksi värikkäimmistä. Nyt jostain kumman syystä ne ovat mustanpuhuvat. Ihmettelen miksi. Turun kuten Tampereen sivuilta löytyvät helposti nettikamerat kaupungilta, joka on hieno idea. Myös Turussa uutiset ovat muodikkaasti etusivun keskellä.

Palvelujen jaottelu näyttää seuraavan julkisten palveluiden suosituksia Vantaata lukuunottamatta.

Sitten byrokratiasta taiteeseen. Tapasin ystäväni Harri Holtinkosken lyhyesti Tikkurilan asemalla. Olin luvannut arvostella hänen runokirjansa Tilapäisolosuhdemuutosilmoitusvelvollinen, mutta se oli jäänyt tekemättä. Tiedän, olen huono ystävä. Enkä kirjoita enää uudelleen kirjan nimeä. Kirjan kyllä luin jo keväällä.

Harrin tuntien tietää kyllä keistä hän kirjoittaa ja kenen puolella hän on. Tämän kirjan teemana ovat työttömyys, köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus. Ei ehkä kuitenkaan trendikkäimpiä aiheita kulttuuripiireissä, joissa keskitytään sanakikkailuun. Harrin kirja onkin omakustanne. Hän on tosin julkaissut aiemmin Minervalle runokirjan Isot pojat eivät tanssi. Kirja on Harrin neljäs.

Kirja on jaoteltu näytelmän malliin, joka on kiva idea. Vaivaakin Harri on joutunut näkemään, kun on hakenut neljän vuoden irtisanomistilastot kirjaansa. Kansi muuten perustuu siihen Kelan Ilmoitus työttömyysajasta -lomakkeeseen, joka on meille monille tuttu. Luvat on kuulemma Kelalta kysytty.

Suosikkirunoni kirjassa on: "Lainatkaa mulle rahaa/tai älkää sittenkään/mutta olkaa hetki siinä". Siinä se on kiteytettynä. Harrin kotisivut löytyvät muuten tästä.

Omakin omakustanneprojekti on edennyt jo ajatuksen tasolle ja hahmotelmaa on päässä, mutta ei vielä paperilla. Materiaalia onneksi on.

Hetken luona olemisesta muuten vielä. Vantaan seurakunnilla on mainio palvelu netissä, jossa voi huojentaa itseään  muutenkin kuin solvaamalla muita silmittömästi nimimerkin takaa paikallislehden nettisivuilla.