Minä rapsutan sinun selkää ja sinä minun

Vaaliraha- ja kestityskohu raivosi taukoamatta koko kesän. Loppuvaiheessa myös toimittajat itse joutuivat tulilinjalle. Herrojen kesteissä oli pyörinyt Loka Laitinen, hänen puolisonsa ja muutama muu. Lokahan ei ole koskaan kieltänytkään käyneensä vuorineuvosten kestittävänä, päinvastoin ylpeillyt sillä. Ja tuskin hän nyt ainoita on, nimekkäin kyllä. Eiköhän valtaosa toimittajista ole vähintään "lounastapaamisissa" käynyt.

Toimittajien kaveeraminen vallanpitävien kanssa on aina ollut ongelmallista, eikä siitä itse asiassa ole ongelmana edes puhuttukaan vasta kun viime aikoina. Ei ole toimittajan osa helppo. Toisaalta sinun pitäisi säilyttää etäisyys vallanpitäjiin, mutta toisaalta heitä tarvitsee, että olisi jotain kirjoitettavaa ja paljastettavaa. Ns. luottotoimittajana olo turvaa uutisia pitkälle eteenpäin. On siis tunnettava ihmiset ja juorut. Parhaimmat jutut eivät tule luokse, muuten kirjoitat loppuikäsi pikku-uutisia tiedotteista.

Loka itse sätti kolumnissaan nuoremmat kollegansa kirjoituspöytäjournalisteiksi, jotka odottavat, että jutun aiheet tulevat heidän luokseen valmiina. Väite on sinänsä kohtuuton, sillä esimiestasoa alempana oleva journalisti ei ehdi useammin kuin kerran viikossa ilmestyvän lehden toimittajana istuskelemaan herrojen kanssa.

Vaikutustyötä tehdäänkin juttuihin vaikuttavalla tasolla esimiestason toimittajien kanssa. Ikäänkuin "vertaisina". Eivät taida tavalliset ihmiset tietääkään, kuinka usein poliitikot kolkuttelevat toimitusten ovia. Minä annan sinulle jotain ja sinä minulle. Se on journalismia, ei siinä mitään sen kummallisempaa ole. Sillä tavalla ne uutiset tulevat ensimmäisenä lehteen. Ja useimmitenhan päätökset menevät niin kuin poliitikot haluavat.

Suurin vaara on, että toimittajat ja vallanpitäjät ystävystyvät oikeasti, elleivät sitä ole jo esim. opiskeluajoiltaan. Kukapa nyt ystäväänsä selkäänpuukottaisi?  Paitsi poliitiikassa ja rakkaudessa.

Moni entinen toimittaja on itsekin poliitikko. Jos kuntien työntekijöitä ei haluta kunnallispolitiikkaan, niin eikö tässäkin ole jääviys kyseessä. Eikö entisellä toimittajallakin ole etulyöntiasema? Elleivät muut toimittajat ole olleet hänelle kateellisia. Silloinhan tilanne on päinvastainen.

Eikä toimittajiin tulla koskaan suhtautumaan normaalisti vaikka mitä tapahtuisi. Kestitseminen ja pokkurointi kyllä jatkuu. Lapinjunat jatkavat yhä matkaansa toimittajien täyttäessä salonkivaunut poliitikkojen kanssa.

Yhteisöt ja yritykset haluavat vaikuttaa heistä kirjoitettaviin juttuihin (tai oikeastaan vain luulevat vaikuttavansa. Todellisuudessa näin harvemmin koskaan tapahtuu). Jos toimittaja ei tunne yhteenkuuluvuutta vaikutusta yrittävän kanssa, niin tuskin hän sen positiivisemmin kirjoittaa, nauttii vain kestityksen hedelmistä.

Joten vähän porua tyhjästä.

Vallanpitäjien unelma taitaa kuitenkin olla ns. valkovenäläinen tai Putinin malli. Kirjoitat niin kuin käsketään. Journalismin vapaus on loppujen lopuksi kovin harvassa maassa. Joten ei sitä kiroilla kuin länsimaissa, että taas ne pirun toimittajat keksivät tuonkin.

Muita huomioita: Selailin tuossa Hesarin välissä tullutta Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa. Pisti silmään, ettei moneen laajemmin mainostettuun tapahtumaan pääse alle 30 euron. Joten ei taida olla köyhillä asiaa oopperaan tai nykytanssiin tälläkään kertaa. Itse Taiteiden yö on tietysti asia erikseen.

Nyt alkaa vaivaamaan jo pienoinen kyllästyminen Madonna-buumiin. Joka paikka on täynnä Madonnaa ja useimmiten vielä sama tarina eri muodoissaan. Olisiko alkuperäinen tarina Madonnan pr-toimistosta lähtöisin?

Conan O'Brien aloitti Tonight-shown juontajana Jay Lenon jälkeen. Vähän kankeana tuntuu Conan isommassa showssa olevan. Mutta samalla tavalla Conania oltiin kampeamassa edellisestäkin pestistä. Eiköhän hän siitä verry.

Onkohan muuten kirjoille omaa sensurointijärjestelmää tänä päivänä? Luin erästä sikarikirjaa viime vuosikymmeneltä ja sen verran siinä kuvailtiin sikarinpolton autuutta, että taitaisi jäädä nyt sosiaali- ja terveysministeriön pihteihin.

Meillä töissä muuten tuli käyttöön kättelykielto sikainfluenssan takia. Eipä haittaa, sillä yleensä ihmiset joko puristavat kättä tolkuttoman kovaa tai eivät ollenkaan. Välimuotoja on vaikea löytää.

Kun nyt kirjoitin kestitsemisestä niin kuvassa muuten elämäni ensimmäinen itse tekemäni a la carte -ateria. Itämerenlohta (siis oikeaa villilohta) kera kuskus-salaatin. Kaikkea sitä ihminen lupaa. Romahdus oli lähellä, eikä keittiökään syttynyt tuleen, mutta selviydyin.

Tiesittekö muuten, että lohen liha ei ole oikeasti punaista. Kassilohet kuulemma pakoitetaan kalatiskin myyjän mukaan syömään katkarapua, että niiden liha olisi punaista.