keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Pettäisinkö, pettäisitkö?




Kuten olen useasti maininnut, olen kohtuullisen uskollinen tosi-tv-sarjojen seuraaja. Tai no, useammat seuraamiset jäävät kahteen jaksoon. Näin nyt kävi Temptation Island Suomen kanssa. Lähtöasetelma oli herkullinen.

Pariskunnat menevät paratiisisaarelle ja siellä sinkkumiehet ja -naiset ylittävät saada heitä lankeamaan. Yksi tuttunikin siellä saarella on viettelijätärsinkkuna. Tai oikeastaan kaksi.

Mielenkiintoisemmaksi lähtöasetelma olisi tietenkin saatu, jos miehet ja naiset olisivat sekaisin, eikä erillään omissa osioissaan, mutta sellainen tilanne olisi voinut johtaa väkivaltaisuuksiin, koska alkoholia on mukana. Ajatelkaa, jos sinkkumies olisi iskenyt ukkomiehen, hienoa viihdettä!

Ja joo. Olen kirjoittanut pettämisestä useasti, mutta aihe kiehtoo minua, niin kuin kaikki muutkin ihmisten syvimmät salaisuudet ja salailu. 

En kyllä yhtään ihmettele, jos pariskunnat lankeavat pettämisen synnin tielle ohjelmassa. Alkoholi, eristys ja päämäärätietoiset iskijät kimpussa saavat vahvan ja kyllä myös rakastuneenkin lankeamaan. Lihanvietti ei ole niitä helpoimmin hallittavia.

Ohjelmaa on tietenkin hurskasteltu ihmisten toimesta, kuten tapana on. Sinänsä on paikallaan kritisoida sitä, että pettämisestä tehdään viihdettä, mutta haloo, vieraissa käyvät tavallisetkin ihmiset. Ja  taatusti kännissäkin.

Jokainen ihminen joka väittää olevansa uskollisuudestaan sataprosenttisen varma, puhuu yksiselitteisesti paskaa. Kukaan ei ole täysin uskollinen, ei tunnetasolla ainakaan. Uskoisin, että useimmat voivat olla ihastuneita useaankin ihmiseen samaan aikaan. Se jää sitten arvoitukseksi, johtaako ihastus enempään.

Itselläni on rohkeutta myöntää, vaikka en edes seurustele, niin etteikö pettäminen voisi tapahtua seurustellessa. Pettämisessä on kyse niin monesta asiasta. Se voi tapahtua hetken himosta kännissä, voi oikeasti rakastua tulisesti toiseen ihmiseen tai on himoinnut tätä toista ihmistä kauan, kunnes se toinen ihminenkin antaa tunteilleen periksi.

Kostopettäminen on mielestäni julmin pettämisen muoto. Minuakin on petetty, mutta mieleeni ei tullut juosta saman tien jonkun toisen sänkyyn. Tosin ottajiakaan ei ollut tarjolla ja mitä se olisi auttanut, varsinkaan kun toista osapuolta ei olisi kiinnostanut se edes pätkääkään.

Kostopettämisessä joku toinen ihminen kärsii, mahdollisesti sinuun rakastunut, kun taas sinä käyttäisit kostoon hyväksi häntä. Lähtökohtaisesti en ole pettäjätyyppiä. Olen liiankin sitoutunut. Fyysisestikin.

Mutta ei kukaan voi sanoa ei koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe