Kun antauduin kameralle
Jostain luin, että jos ottaa paljon selfieitä, saattaa olla peräti psykopaatti ja narsisti. En tiedä olenko kumpaakaan, toivottavasti, mutta ennen älypuhelimia suorastaan väistelin kameraa. Kun ottaa itse kuvan itsestään, omakuva on jotenkin helpompi hyväksyä, vaikka ajatuksessa ei logiikkaa olekaan.
Toinen vaihtoehto on, että olen oppinut hyväksymään ulkokuoreni ajoittaisista romahduksista huolimatta.
Tällaisia kuvia olen itsestäni räpsinyt viimeisen vuoden, puolentoista aikana räpsinyt.
Toinen vaihtoehto on, että olen oppinut hyväksymään ulkokuoreni ajoittaisista romahduksista huolimatta.
Tällaisia kuvia olen itsestäni räpsinyt viimeisen vuoden, puolentoista aikana räpsinyt.
 |
| Tämä kuva on Gambiasta. |
 |
| Tämä kylppäristä. Huomatkaa epäonnistunut sommittelu. |
 |
| Tämä on jostain yökerhosta. Laihtunut onneksi noista ajoista. |
 |
| Tässä olen Mussetin haudalla Pariisissa. |
 |
| Ja tässä lähdössä Pariisin yöhön. |
 |
| Tässä Irwin-hatulla varustettuna mökkireissulle lähdössä. |
 |
| Parturi unohtunut Suomenlinnnan lautalla, jossa lipesin vaatteet päällä rantaveteen. Tämä onneksi sitä ennen. |
 |
| Rovaniemen syksyssä. |
 |
| Tämä kohtalokas otos Viipurista Monreposta. |
Se että oppii hyväksymään itsensä ja löytämään jopa omista valokuvista jotakin kiehtovaa ja kaunista, on minusta aika magee juttu. minusta se ei oo narsismia tai itserakkautta. Vaikka ei itseään oppisi täysin rakastamaan, niin se, että hyväksyy itsensä niin ulkokuren kuin sisäisen, tekee aika "ihmeitä"..vai mitä mieltä oot näistä ajatuksista? oot ottanut erilaisia kuvia itsestäsi ja vaikka niissä ei ole paljoakaan eleitä/ilmeitä, (ja tarviiko aina ollakaan, ei tarvi..silti ne ovat persoonallisia ja luonnollisia.
VastaaPoistaMitä, eikö muka ilmeitä :) Itsensähyväksyminen on tärkeätä ja muistettava tietysti on, että kaikkien kauniina pitämätkin ihmiset ovat pitäneet itseään rumina. Eli vaikka ulkopuoliset ihmiset eivät haukkuisi rumaksi jatkuvasti, voi ihminen olla tyytymätön itseensä.
VastaaPoista