Jälkijättöisesti naisten asiaa

Vaikka naisten päivä, Minna Canthin päivä ja äitien päivä meni jo ajattelin kirjoittaa naisista.  Vähän epäajankohtaista ehkä, mutta täytyyhän sitä naisia muistaa aina oli päivä mikä tahansa. Älkää pelästykö, en aio vuodattaa mitään epäonnisia "naisseikkailujani", vaan kirjoittaa naisista ihan yleisesti :) Senkin takia ajattelin naisista kirjoittaa, kun niin monesti olen itkenyt tässä päiväkirjassani nykymiesten kurjuutta. Tulee edes vähän lisää tasapainoa ja tasa-arvoa näihin minunkin juttuihini.

Jos miehiltäkin vaaditaan nyt eriasioita kuin 50-luvulla, niin varmasti naisiltakin. Kellohame-aikoina kun useimpien naisten ura taisi olla se kotiäidin ura. Nyt pitäisi hoitaa lapset ja perhe siinä sivussa. Tai jos sinkku onkin, niin ainakin luoda uraa siinä missä mieskin. En tiedä, onko naisten pitänyt muuttua ehkä vähän kovemmaksikin pärjätäkseen. Ennenhän miesten tai miehen odotettiin olevan se tuki ja turva. Ainahan poikkeuksia on ollut. Mutta yleensä ne muotista poikkeavat naiset taisivat olla joko taiteilijoita tai naimattomaksi jääneitä "vanhoja piikoja".

Mutta kai naiset tekevät yhä kaksinkertaisen työn johtajaksi päästäkseen. Jos se nyt ainoa päämäärä työelämässä täytyy olla. En uskalla tässä pohtia miten vaikeaa sen käytännössä on, kun itse olen sellaisella alalla töissä, missä taas miesjohtaja on poikkeus. Vaikea tässä on myöskään olla kirjoittamatta palkkatasa-arvosta, joka vaivaa perinteisesti naisten aloina pidettyjä ammatteja. Yksityisellä puolella kuilu taitaa olla isompi tosin kuin julkisella sektorilla.

Itse olen ehkä viimeisiä noita vanhan naistyypin kasvattamia, äitini kun oli kotona melkein koko lapsuuden ajan. Onneksi minusta ei kuitenkaan supersovinistia kasvanut, vaikka olenkin joutunut kasvamaan käsityksieni kanssa. Kummasti sitä urautuu näkemäänsä, vaikka ei äitini sinänsä mikään alistettu kotipiika ole ollutkaan. Kasvussa minua on kyllä auttanut naisvaltainen työpaikka... en ole feministi, mutta uskon tasa-arvoon kaikissa suhteissa.

Olen siinä suhteessa muuten vähän niin kuin Elvis, kunnioitan äitejä paljon, vaikka ainahan ne pojat taitavat niin tehdä. Joskus äidit tosin saisivat laskea pojistaan irti. Itselläni on hyvä äiti, on aina uskonut ja luottanut, vaikka olisin joskus luottamuksen pettänytkin. Ei ole hösännyt ja olen saanut elää elämääni niin kuin olen itse valinnut. Mutta kyllähän näitä äitinsä pilalle passaamia peräkammarinpoikiakin löytyy. Äidin ja tyttären suhde taitaa yleensä olla vähän mutkikkaampi vähän niin kuin isällä ja pojallakin.

Naistenhan odotetaan vieläkin olevan kauniita ja hoikkia enemmän kuin miesten. Vaikka sekin asia on muuttunut. Sitä on näin miehenä vaikea edes arvioida, miten se vaikuttaa naisten elämään. Meikkaaminen ja muu touhu vielä päälle. Kauneuskäsitykset tulevat viihdeteollisuudesta ja muotimaailmasta ja niitä taitaa olla vaikea muuttaa. Tosin osa naisista ei välitä niistä siinä missä miehtekin. Suomessa naisilta ei ehkä vaadita niin paljon pelkkää ulkonäköä kuin muissa maissa. Olemme olleet aika kauan köyhiä ja suomalaisilla ei ole ollut rahaa panostaa itseensä vasta kuin viime vuosikymmeninä. Jossain Pariisissa se taitaa olla jo vuosisatainen perinne. Tosin minusta suomalaisetkin naiset ovat nättejä, ettei kenellekään tule väärää käsitystä.

Olen aina useimmiten hyvin naisten kanssa toimeen. Tykkään paljon naisista (yllätys, yllätys). Ehkä senkin takia, että itsekin olen tunne-ihminen. Vaikka tämä nyt on taas niitä ennakkoluuloja, että naiset olisivat miehiä tunteikkaampia. Naiset vain näyttävät useimmiten tunteensa paremmin kuin miehet. Kirjoittajana ja ihmisenä muutenkin minua kiehtoo naisen sielunelämä kuitenkin enemmän, koska se tuppaa olemaan monisyisempi kuin miesten. Naisten kanssa keskustelukin on monesti hauskempaa, kun keskusteluaiheskaala on vähän laajempi kuin miesten kanssa. Tosin omissa ystävissäni ja työkavereissani on paljon miehiä, jotka rikkovat tämänkin ajatukseni vakuuden. Mutta siksihän ne ovatkin ystäviäni ja työkavereitani.

Tämähän venähti nyt pitkäksi, kun innostui... jos joku jaksoi lukea loppuun asti, niin kiitos siitä :) Kohta alkaa Frenditkin, siitä tulee niin mukavan turvallinen olo...

PS. Kivaa kun on lämmintä ja aurinkoista. Eilen oli tosi väsynyt olo ja nyt on kuin uudestisyntynyt. Kohta pitäisi alkaa suunnittelemaan lomaa. Siitä saankin uuden päiväkirjasivun aiheen....