Sanattomat sanat

Jostain sieluni syövereistä heräsi halu kirjoittaa sanomattomista sanoista tai sanattomista sanoista. En oikein tiedä miksi. Ihmisen elämässä tulee vain paljon sellaisia tilanteita eteen, että puhuu väärillä sanoilla, eikä niillä sanoilla, joilla oikeasti haluaisi puhua. Ja joskus haluaisi puhua, mutta ei tiedä, mitä puhua. Tai sitten puhuu, kun ei muutakaan osaa.

Itse olen kova puhumaan ja puhun liikaakin kaikenlaista. Puhun myös tyhmiä ja vasta myöhemmin tajuan, että mitä tuli puhuttua. Toisaalta taas osaan puhua kohteliaasti ja kauniisti. Tasapainon löytäminen on tässä asiassa yhtä vaikeaa kuin muissakin asioissa. Oikeastaan koskaan en halua ketään loukata tietoisesti.

Puhuminenhan on eräänlainen suojakeino sekin, siinä missä hyvän tuojakin ympärilleen. Oikeastaan kirjoittaessani pystyn ilmaisemaan kauneimmat ajatukseni ja syvimmät pelkoni. Ja runoissa eritoten. Aika harvasta ihmisestä olen runoja kirjoittanut, mutta sitä enemmän tarkoittavia, keistä olen kirjoittanut. Kirjoittaessa ihmisiltä puuttuu se puhesuodatin, mutta kirjoitettu ymmärretään eri tavalla. Puheessa kun on se sävykin, joka ratkaisee.

Olen monta kertaa kirjoittanut puhumattomuuden kiroista. Mutta mitalin toinen puoli on se, että aina ei pitäisi kaikkea puhuakaan. Sanathan haavoittavat. Pahimmassa tapauksessa ei itse sitä edes huomaa. Kaikki ihmiset eivät edes sano loukkaannuttuaan jostain. Siinä sitä sitten ihmettelee, että mitäs nyt. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi tosiaan puhua enemmän. Kuin sanoja on enemmän, ehtii niiden merkityksiä miettiä enemmän.

Puhetaito erottaa meidät eläinkunnasta, mutta joskus tuntuu, että pelkkä perustunteiden ilmaisu ilman sanoja riittäisi. Kyllähän eläimetkin tulevat sillä toimeen. Ynisisimme toisillemme, että nyt on hyvä olo, nyt tekisi mieli syödä, tahtoo nukkua.

Tai Star Trekin mielenlukijakansana olo voisi olla kanssa mielenkiintoista. Tosin mitähän siitäkin tulisi, jos pystyisi keskustelemaan toisten kanssa mielen kautta. Eihän silloin jäisi mitään arvailujen varaan. Tuloksena saattaisi olla riitoja ja mykkäkoulua.  Millä sitä ilmaisisi sitten iloa tai suuttumusta. Aika tylsää taitaisi sekin olla.

Ajatelkaapa kuinka iso merkitys sanoilla on tässä maailmassa. Niillä sanoilla, jotka sanotaan ja niillä sanoilla, joita ei sanota. Kuinka moni sota on alkanut vääristä sanoista, joilla on kiihotettu kansaa. Ja kuinka monta kertaa kaikki olisi hyvin meidän ihmisten kesken, kun puhuttaisiin toisille kauniisti. Joskus tuntuu vain, että ne jotka koviten ja törkeimmin puhuvat, parhaiten pärjäävät. Mutta näinhän se menee. Aina ei ole aika kaunopuheisten.

Joku saattaa ihmetellä, että mitä ihmettä ne sanattomat sanat ovat. Ne ovat sellaisia sanoja, joita pitää/pitäisi sanoa. Niitä pitäisi toistella väsymykseen asti. Sanattomat sanat ovat niitä sanoja, joilla on merkitystä. Sanattomat sanat ovat niitä, joita odotetaan. Ne ovat niitä kauniita sanoja.

PS. Minusta tehtiin pieni haastattelu rottahavaintoni perusteella paikallislehteen, jonka tein Vantaan Tikkuraitilla. Olen nyt sitten Vantaan "rottakeisari". No, yksi sitaatti, joten tuskin sentään. Oletteko koskaan ajatellut, kuinka hyvin rotat ovat luotuja tähän maailmaan. Syövät mitä tahansa, lisääntyvät nopeasti ja ovat älykkäitä. Valloittavat hetkessä kaikki ekosysteemit. Ilmankos ihmiset vihaavat rottia, kun itse muistuttuvat niitä.

Torstai-aamulla suunnistan Heinävedelle auttelemaan lumitöissä ja muissa hommissa vanhempia. Tulen sitten sunnuntai-illalla takaisin. Tämä toimistorotta joutuu siis taas kunnon töihin. Mukaan otan kirja-alesta hommaamani Mozart-elämäkerran. Joten kauniita sanoja ja hetkiä kaikille siksi ajaksi.