Mies ilman muistoja

Muutama viikko sitten luin netistä, että on olemassa lääke, joka poistaa pahat muistot. Miten se sitten sen tekee, on eriasia, mutta hyvältä kuulostaa, jos pahoja muistoja ei tarvitsisi mielessään pitää.

Mikä sitten on pidemmän päälle paha muisto ja mikä hyvä, onkin jo sitten eriasia. Uskoisin kuitenkin, että jokaiselta ihmiseltä löytyy muistoja, mitkä olisi mielellään jättänyt kokematta. Ja ihme kyllä, hyvät muistot haipuvat mielestä nopeammin kuin ne ikävät. Joskus myös jotkut aivan yllättävät asiat voivat jäädä mieleen. Vaikka hetkeen ei olisi liittynyt mitään erikoista, eikä muisto ole hyvä tai paha.

Muistoihin voi itsekin vaikuttaa ja ne itse aihetetut painajkaiset jäävätkin kaihertamaan. Miksi minä tein niin? Miksi en niin? Ja miksi minulle sattuu aina tällaista? Miksi en koskaan opi? Näillä sitä saa kidutettua itseään hyväksi ajaksi eteenpäin.

Miten paljon kaipaan valkoisen tyhjää mieltä, jossa ei olisi lainkaan siveltimenvetoja. Mielen kun voisi maalata uudelleen, kauniimmin, rujomminkin, jos se jotain muuttaisi. Ihminen kun haluaa aina muuttaa jotain, mitä ei voi enää muuttaa. Ja vaikka sitä yrittäisi kieltää. Olisiko sitten unohduskaan ratkaisu? Juomalla viinaa liikaa voi muistinsa aina menettää. Siksi sitä juodaan tyhjyyteen ja pahojen muistojen turruttamiseen. Ja aiheutetaan sitten uusia.

Mutta sairaudesta tai toisesta muistinsa menettäneet joutuvat oikeasti aloittamaan kaiken alusta. Tutustumaan vanhempiinsa, sisaruuksiinsa, jopa puolisoonsa. En usko, että kukaan muistitaudeista kärsivä olostaan nauttii. Dementikoissa on jotain syvästi surumielistä. Onko ihmisellä enää minuutta, kun ei ole menneisyyttä tai tulevaisuuttakaan, kun ei tiedä, mistä on unelmoinut ja mistä voisi unelmoida. Kun halut ja tavoitteet ovat häipyneet mielestä.

Kuinka paljon ihmisen elämä perustuukaan muistiin? Kaikki oppiminen edellyttää muistia, oikeastaan kaikki mahdollinen. Yhteiskunnassa on suorastaan mahdotonta pärjätä ilman muistia.

Vapauttavaa elämä olisi miehenä vailla muistoja. Se olisi elämää, jolla ei olisi enää päässä pakottavaa päämäärää, siinä ei olisi enää kivuliaita muistoja, jotka estävät iloa elämästä. Sen täytyisi olla elämää hetkessä, sillä olemassa olisi vain nykyhetki. Mutta jos olisi vain nykyhetki, elämän täytyisi olla myös pelottavaa, ei olisi turvaa, kun ei tiedä kuin nykyhetken. Vain sen paikan ja ajan missä on.

PS. Nyt olen minäkin lähdössä taas pitkästä aikaa matkalle. Varasimme matkan Ljubljanaan Sloveniaan huhtikuuksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä Sarajevoon, mutta aikaa oli rajatusti, eikä sinne mene suoria lentoja.

Innostuin tänään ostamaan Malmin markkinoilla tai oikeastaan kirpputorilla vinyylejä, vaikka minulla ei vielä ole edes soitinta. Se tosin kuulemma on jo pakattu valmiiksi ja odottaa noutoaan. Löysin myös kirjoja, Steinbeckin Ystävyyden talon ja Elia Kazanin Pahan maan. Kazan onkin tutumpi minulle ohjaajana, mutta myyjä suositteli kirjaa.

Siitä tulikin mieleen useampi kuluttaja-asia. Ensiksi, että kuinka paljon vaikuttaakaan se kirpputorilla, kun myyjä juttelee. Sitä ostaa ihan kiitollisuudesta. Kuka viitsii ostaa mitään sellaiselta tyypiltä joka istuu tympeänä sivussa.

Voitteko muuten uskoa, että odottelen jo kolmatta viikkoa ovenkorjaajaa. Joka viikko olen soitellut, mutta vielä se sisäovi repsottaa. Onneksi olen oppinut tekniikan millä saan sen kiinni.

Nyt kun olen autoillut, olen eksynyt uusiin kauppoihin. Lidliä syytellään milloin mistäkin, varmaan syystäkin, mutta olen huomannut, että sieltä ruokakorin saa melkeinpä kymmenen euroa halvemmalla, kuin muista kaupoista. Esim. pakasteruoat ovat vielä huomattavan paljon laadukkaampia kuin muissa kaupoissa. Tietysti ruoat on kauhottava vauhdilla kassiin ja henkilökuntaa saa huhuilla, mutta sellaistahan se on. Minulla on sentään rahaa jonkin verran, mutta köyhillä ei ole varaa tehdä eettisiä valintoja ostoksissaan. Siksi halpiskaupatkin ovat tarpeellisia.

On myös uskomatonta kun auton valojen polttimoita ei pysty nykyisin tekniikkahaasteellinen ihminen vaihtamaan, vaan on mentävä huoltoon. En haluaisi todellakaan jäädä tien päälle, kun ei autoille mitään pysty tekemään. No, kukaan ei tosin edes pysähtyisi kysymäänkään, että mikä on vialla. Onneksi on edes Team Ahma.