On muuton aika
Tai sitten muutoksen aika Paavo Väyrysen ikimuistoisen vaalikirjan mukaan. Ihan miten vain. Huomenna on edessä muutto uuteen kämppään ja tänään vietän muuttovapaata. Sen verran suorittaja minäkin olen, että kaikki on milteinpä valmista. Täällä kahlailen kotona laatikoiden seassa ja asunto kaikuu kivasti, kun ei ole seinillä mitään estämässä.
Vanhasta kämpästäni jää ihan hyvät muistot. Se on ollut minulle turvallinen miesluola, johon olen päässyt pakoon maailmaa ja vaativia ihmisiä omiin oloihini kirjojeni, levyjeni ja televisioni pariin. Minusta on vain tullut aina vain paheneva hamstraaja, en enää mahtunut kunnolla tavaroideni sekaan kämppääni.
Miesluoluus ei taida muuten sopia naisille, sillä kämppääni katsomassa käynyt nainen oli itkeskellyt vuokra-asunnon välittäjälle, ettei hän halua sinne muuttaa, eikö hän mitenkään voisi jäädä vanhaan asuntoonsa.
Miesluoluuden ovat taanneet kämpän pieni koko ja kesät ja talvet kiinni olevat sälekaihtimet. Siihen on kyllä olemassa käytännöllinen syykin, kun asuu ekassa kerroksessa, ei halua olla heppoisten verhojen takana elävässä akvaariossa ihmisten silmissä.
Kukaan ei tosin ole minua koskaan häirinnyt toisin kuin ensiasunnossani Koivukylässä, jossa kakarat soittelivat ovikelloja ja naapurien perheriitojen kuunteleminen oli joka viikonloppuista.
Ihan vielä ei ole muuttoa ymmärtänyt, ajattelen vaan, että olenpa tavaroita vaan järjestellyt. Neljän vuoden aika tässä taloudessa on kohta ohi. Toisaalta muutto uuteen kämppään on aina uusi mahdollisuus, vaikka sinänsä kaikki ei elämässä radikaalisti muutu. Onpahan jotain uutta.
Joka kerta kun muuttaa, tekee löytöjä omasta menneisyydestään. Vanhoja taiteellisia tuotoksiaan, tavaroita, jotka ovat jääneet unohduksiin. Löysin vanhan Neuvostoliiton aikaisen taskukellon, jonka kiikutin heti kellosepälle korjattavaksi. Aika oli sen osalta pysähtynyt.
En siedä pysähtynyttä aikaa, vielä vähemmän pysähtyneitä ajan näyttäjiä. Kun muuttaa, voi tehdä myös samalla siivousta elämäänsä ja menneisyyteensä, ennen kuin hyppää seuraavaan.
Tämä on kolmas kerta, kun elämässäni muutan vakituisesti. En ole siis mikään muuttolintu. Olen vieläpä muuttanut saman kaupungin sisällä, nyt muutan vajaan kilometrin päähän nykyisestä asunnostani. Joku voisi pitää minua kotipaikkauskollisena, mutta siitä ei ole kyse. Ei ole vain lennellyt työtarjouksia tai muutakaan muualta päin Suomea.
Olen tietenkin ollut poissa Vantaalta sentään armeijassa Vekaranjärvellä, opistossa Ylöjärvellä samoin kuin Taivalkoskella, joten jotain muutakin Suomea on nähty. Kuten joskus aiemminkin kirjoitin, en pidä nopeista muutoksistani elämässäni, vaikka tämä muutto olikin aika pitkä prosessi.
Muutto kiinnostaa kanssaihmisiä, moni on sitä kysellyt. On hullua, että olen siitäkin itselleni ongelman tehnyt. Sen verran olen sosiaalisesti rajoitteinen, että minun on helppo kirjoittaa täällä blogissa vaikka mitä elämästäni, mutta nenäkkäin paljon vaikeampi. Täällä sitä pystyy vain kertomaan sen osan, minkä haluaa.
Eniten ihmisiä on tietenkin kiinnostanut, muutanko Neiti A:n kanssa yhteen. Sitä en tässä vaiheessa tee, mutta uusi kämppä on sen verran iso, että kyllä sinne mahtuu vielä joskus. Asiaan ei liity sen suurempaa dramatiikkaa, kuten juorulehdissä asia ilmaistaisiin. Ehkä tämä on sitä Matti Vanhasen brändäämää ihmisten tirkistelynhalua. Kuka seurustelee kenenkin kanssa ja kuka muutti kenenkin luokse.
Koska kuulun siihen kaiken stressaajien ja jännittäjien kastiin, niin muutto on stressannut kovasti. Minusta on tänä vuonna tullut asiahallintafriikki ja kuten tiedämme, muuttaessa on miljoona pikkuasiaa mitä pitäisi muistaa. Ja homma pysyy harvoin loppuun asti hallinnassa. Pelkästään pakettiauton vuokraaminen oli työn takana, tuntui, että kaikki muuttavat samana viikonloppuna.
Blogin päivitys tahti saattaa nyt vähän hiipua, nettiyhteys aukeaa uuteen kämppääni vasta kuun lopussa, mutta katsotaan, josko sitä nettievakkona ehtisi jossain välissä kirjoittaa jotakin. Pieni irtiotto nettiminuuteeni voi tehdä ihan hyvääkin. Pystyn vaikka keskittymään enemmän runojen kirjoittamiseen.
Eipä tässä nyt tällä kertaa muuta. Voikaa hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti