Missä on se Real McCoy?

Kuva:Suosikki

Andy McCoylle puuhataan lehtitietojen mukaan patsasta hänen syntymäpitäjäänsä Pelkosenniemelle. Andy on lähtöisin pohjoisesta, mistä monet muutkin omalaatuiset, ilmaisuvoimaiset ja suuret persoonat.

Andy on niitä ihmisiä, jonka jokainen vähääkin aikaansa seuraava tuntee ja josta kaikilla on jokin mielipide. Hän saanut osakseen valtakunnan pellen roolin, joka on varsin helppo saada olkapäilleen kylähullujen maassa.

Harva tuntee oikean McCoyn alias Antti Hulkon. Tunteeko mies itsekään? Mies kun vetää roolian jatkuvasti. Tässä tapauksessa maan johtavan rock-tähden roolia, ainakin jos asiaa mitataan rock-tähden elämäntyylillä ja -tavoilla. Andy on unohtanut suomen sanoja, mutta puhetyyli oli jo 17-vuotiaana tehdyssä haastattelussa sama.

Jos kuka on nähnyt Andystä tehdyn "dokumenttielokuvan" Real McCoy , niin se avasi ehkä parhaiten reitin Andyn maailmaan. Se maailma ei ole tavallinen maailma. Se on Andyn maailma, jossa kaikki on mahdollista. Dokumentti itsessään oli Andylle tyypillinen performanssi, Andylle hommattiin kansalaiskeräyksellä uusia "legoja". Andy-kuvaa alleviivasi vielä hänestä ja vaimostaan tehty tosi-tv-sarja. Harvasta muusta tosi-tv-sarjaa olisi saanut tehtyäkään.

Andyn älykkyyttä tai lahjoja on enää vaikea arvioida, koska hän harvoin esiintyy julkisuudessa selvinpäin. Vaikka minusta tuntuu, että kännissä esiintyminenkin on Andyltä tarkoituksellista, koska tietää sen ärsyttävän "mäyräkoiran" ulkoiluttajien maassa. Andyssä on säilynyt kapinallisuutta, minkä ikä muilta tasoittaa melkeinpä aina pois.

Mutta se on varmaa, että Andy elää julkisuuden kautta ja julkisuudesta. Osaako mies kotioloissakaan rentoutua rock-tähden roolistaan. Mutta Andy elää ja kuolee itse luomassaan maailmassa. Näin se vain menee.

Yhdessä Mike Monroen kanssa hän kuitenkin pysyy niinä ainoina ensimmäisinä "kansainvälisinä" rock-tähtinämme. Herrojen viimeinen kerta yhdessä tuotti myös pirun hyvää rockia. Eiköhän Hanoikin tule vielä takaisin.

PS. Vähän aikaa sitten minulta kysyttiin viittä minulle rakasta/tärkeää kirjaa. Tässä ne tulevat: Juuri nyt lukemani Guy de Maupassantin Kaunis ystävä, Arto Mellerin kootut, Charles Bukowskin 234 runoa, Joel Lehtosen Rakastanut Rampa, John Steinbeckin Eedenistä itään. Nämä tulivat näin nopeasti mieleen.