Taivaalta sataa lokaa

Juhannuksen aikana luin Lasse Lehtisen koostaman kokoelman nimeltään "Ulkoparlamentin puhemies" toimittaja Aarno "Loka" Laitisen kolumneista Iltalehdessä. Oli se oikein kirjakaupasta haettava, kun huomasin Iltalehdestä, että kirja oli ilmestynyt.

Laitinen lienee maan tunnetuimpia ellei tunnetuin kolumnisti. Muuten ainoa toimittaja, joka on saanut akkreditoitua eduskuntaan omana itsenään ilman edustamaansa mediaa. Niitä edustettavia medioita onkin vaikea löytää, sillä mies on saanut potkut sekä Hesarista että Yleltä. Ehkä molemmat mediat eivät ole liian rohkeiden juttujen tekijöiden työpaikkoja. Tosin Lokan aktiivitoimittaja aikoina kyse taisi taisi olla suomettumisesta ja hyväveli-järjestelmistä. Lokan kolumnit ovat kuitenkin ainoa syy, miksi ylipäätään ostan viikonlopun Iltalehden.

Ne, jotka Laitisen kolumneja ovat lukeneet, tietävät kyllä, mistä mies useimmiten kirjoittaa. Tai siis mitä milloinkin moittii. Nykyajan menoa, heikkoa ruokaa (einesruokaa), heikkoja, yksisilmäisiä poliitikkoja sekä feministejä, kommunisteja sekä vihreitä. Lehtinen mainitsi hyvin kirjan esipuheessaan, että Laitisen tyylikeinoina ovat toisto ja liioittelu. Harvoin Laitinen mitään uutta aihetta avaa.

Laitisen kolumneja voisi pitää vanhan miehen kiukutteluna, ellei hänen tyylilajinsa olisi niin poikkeuksellinen korrektiuden aikana. Hän todellakin kirjoittaa, kuten asiat hänen mielestään ovat, vailla pelkoa, että mahtaako loukata nyt jotain tai sohaiseeko jotain sellaista mihin milloinkin yhdestä suusta uskotaan. Kolumnistien taso on tätä nykyä aika heikko, monesti tuntuu riittävän julkkiksen tai tohtorin status. Latteuksia ja vielä pahempia latteuksia sekä näsäviisastelua.

Koska Laitinen liioittelee kolumneissaan on vaarana, että esim. historiaa tuntemattomat uskovat kaiken hänen kirjoittamansa. Kolumneissa on vedetty varsin suoria yleistyksiä historiallisista tapahtumista ja henkilöistä. Naiset lienevät myös eri mieltä Laitisen käsityksistä suomalaisista naisista. Hänen mielestään kun suomalaiset naiset ovat rumia ja lihavia, eivätkä osaa laittaa ruokaa. Ja vihreät tuskin kokevat olevansa stalinistien perillisiä, vaikka Satu Hassi kuulemma on taistolainen ollutkin. Vasemmistoliittolaisetkaan eivät hurraa kuullessaan olevansa kommunistien perinnejärjestö.

Eniten pidän Laitisen tavasta kritisoida sekä tehdä naurunalaiseksi ilmiöitä, joihin ihmiset hyppäävät laumasieluina. Ja ihmisiä, jotka ottavat itsensä liian vakavasti ja vouhkaavat todellisuudessa vähemmän merkittävistä asioista ja haluavat poistaa muiltakin ihmisiltä ilon elämästä kieltämällä kaiken vähänkin mahdollisesti vahingollisen.

PS. On kumma, että Suomessa ei saa ilman rettelöintiä vapaa-ajattelijat mainostaa käsitystään maailmastamme. Minusta ihmisillä on oikeus olla uskomatta Jumalaan, samoin kuin on oikeus uskoa Jumalaan. Asialla tosin taitaa olla muutama julkisuudenkipeä fanaatikko.

Jostain muistan lukeneeni, että vasemmistopuolueet menettävät mieskannattajiaan ja varsinkin vasemmistoliitto. Vasemmistoliittoa moitittiin puolueeksi, johon duunarimiehet eivät tunne voivansa enää hakeutua. Kuulemma oikeisto vetää miehiä puoleensa.

Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta kamppailevat Korhosen vetäydyttyä Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Kyllönen ei ehkä tätimäisen oloisena kyllä nuoria vihaisia radikaaleja puolueeseen vedä. Kovasti on Urpilaisen oloinen. Mutta riittääkö Arhinmäelläkään suosiota duunareiden keskuudessa? Se jää nähtäväksi. Arhinmäen aikaisemmat puheet tuskin vetoavat punavihreydessään perusduunariin.

Olen taas netin piirissä kotioloissakin. Ihme kyllä Soneran liittymän asensi Elisan asennus. Eikö niiden pitäisi olla arkkivihollisia?

Jos nykyään ihannoidaan mainoksissa laihuutta, niin katsokaapa alla oleva kuvaa menneiltä ajoilta. Koska olette viimeksi kuulleet tuotteesta, joka lupaa lisätä painoanne, jotta vaikuttaisitte viehättävämmältä?